Porvariston hillitty tuska
Ewan McGregorin esikoisohjaus American Pastoral perustuu Philip Rothin samannimiseen, 1997 julkaistuun ja Pulitzer-palkittuun romaaniin (suom. Amerikkalainen pastoraali). McGregor näyttelee myös pääosaa, Seymour ”Swede” Levovia, joka on Weequahicin high schoolin juhlittu urheilijatähti ja naimisissa entisen kauneuskuningattaren Dawnin (Jennifer Connelly) kanssa. Toinen maailmansota on ohi, ja siunattu elämä odottaa Swedeä ja Dawnia.
Elokuvan kertojanäänenä toimii Rothin kirjoissaan usein käyttämä alter ego Nathan Zuckerman (David Strathairn), joka elokuvan alussa osallistuu Weequahicin oman vuosikurssinsa 40-vuotistapaamiseen ja törmää entiseen luokkakaveriinsa Jerryyn, joka on Sweden pikkuveli. Jerry alkaa kertoa kuuluisalle kirjailijalle legendaarisen lukion kultapojun Sweden tarinaa. Kirjailija Zuckermanille Swede oli lapsuuden idoli, kultainen jumala.
Sweden vakavarainen työpaikka sijaitsee Newarkin kaupungissa New Jerseyssä isänsä omistamassa ja perustamassa hansikastehtaassa. Swede on perivä johtajuuden isänsä jälkeen. Pariskunta haluaa kuitenkin kasvattaa tyttärensä Merryn (teini-ikäisenä Merrynä Dakota Fanning) maaseudulla ja muuttaa kaupungin ulkopuolella sijaitsevalle farmille. Dawn alkaa kasvattaa lehmiä aikansa kuluksi. Elämä maalla on ylempää keskiluokkaa edustavalle perheelle silkkaa 1950-luvun amerikkalaista unelmaa ja auringonpaistetta, Merryn lievä puhevika vain lisää isän rakkautta tytärtään kohtaan. Mikä voisi mennä vikaan?
Levovin perhekään ei kuitenkaan onnistu kätkeytymään 1960-luvun lopun Yhdysvaltojen ja laaajemmassa mittakaavassa länsimaiden yhteiskuntaa repineeltä kulttuurimurrokselta, joka tapahtui Vietnamin sodasta huolimatta, ei sen takia. Kun baby-boomerit eli sodan jälkeiset ikäluokat – parhaimmillaan 50 miljoonaa raivoavaa teiniä – tulevat murrosikään, kohtaa koko Amerikka puberteettisen pelon ja inhon.
Vietnamin sota toimii ukkosenjohdattimena, apparaattina, joka antaa nuorisolle paitsi syyn myös oikeutuksen tunteen kapinalle establishmentia kohtaan. Iskulauseenomaisesti yhteenkään yli kolmikymppiseen ei voi luottaa. Samaan aikaan vanhat moraalisäännöt joutuvat koetukselle, kun e-pilleri mahdollistaa esiaviollisen seksin vapaan harjoittamaisen. LSD:n ja muiden huumeiden siivittämänä kulttuuriradikaalit alkavat tosissaan uskoa vallankumouksen olevan ovella. Mustat Pantterit ja terroristeiksi ryhtyvät vasemmistolaiset opiskelijaradikaalit haluavat ”tuoda sodan kotiin”.
Ennennäkemätön pommikampanja tuottaa lyhyen ajan sisällä Yhdysvalloissa yli 4000 iskua, eikä kuolonuhreilta säästytä. Mustien asuttamat kaupunginosat Detroitissa ja Newarkissa ovat mellakoiden näyttämöinä kesällä 1967. Kymmeniä kuolee, armeijan panssarit päivystävät kadunkulmissa, kansalliskaarti kaduilla. Vietnamin sota kuumenee ja eskaloituu entisestään. Silti San Franciscossa kesää kehdataan kutsua ”Rakkauden kesäksi”. 1968 kaikki muuttuu pahemmaksi, kukaan ei enää usko rauhaan ja rakkauteen.
Sweden silmäterä Merry tulee myös murrosikään ja alkaa kapinoida nuoren ihmisen tarmolla ja ylimielisellä mustavalkoisella raivolla vanhempiensa keskiluokkaisia arvoja ja elämäntyyliä vastaan. Merry joutuu todella väärään seuraan New Yorkin radikaalipiireissä ja katoaa, ja Sweden ja Dawnin kullattu elämä on ikuisiksi ajoiksi poissa. Swede omistautuu etsimään tytärtään ja yrittää samalla ymmärtää, mitä tapahtui. Hurrikaanin silmässä tuntuu olevan välillä täysin tyyntä, kun omalta elämältä on pudonnut pohja pois. Dawnin reaktiot vaihtelevat kieltämisestä silkkaan katatoniseen epätoivoon.
Elokuvan melankolista ja hidastempoista perusvirettä kehystävät Yhdysvaltojen levotonta 1960-luvun loppua ja 1970-luvun alkua leimanneet radikalismi ja roturistiriidat. American Pastoral pysyttäytyy kuitenkin tiukan yksilökeskeisenä kuvauksena erään perheen tragediasta. Ewan McGregor tekee kelpo roolisusorituksen miehenä, joka on kerta kaikkiaan eksyksissä. Upea Dakota Fanning on pelottavan uskottava Merryn roolissaan, näyttelijän koko olemus tihkuu vihaa ja halveksuntaa vanhempiaan kohtaan, jotka eivät ymmärrä minne heidän kaunis änkyttävä pikku prinsessansa katosi jo ennen varsinaista fyysistä poistumistaan.
American Pastoral on ennen kaikkea kertomus perheestä ja sen ongelmista, murrosiästä ja sen kohtaamisesta, ei niinkään yhteiskunnallisesta murroksesta. Ylemmän keskiluokan oletetaan käyttäytyvän tiettyjen normien ja koodien mukaisesti, hillitysti ja hallitusti. Tämä näkyy myös elokuvan rytmityksessä ja paikoin jopa liiankin hillityssä kerronnassa. Tuntuu vähän siltä kuin Ewan McGregor olisi esikoisohjauksessaan pelannut hieman varman päälle eikä uskaltaisi ottaa ehkä hedelmällistäkin sivuaskelta Rothin tekstistä. Vaikka elokuva kuvaakin traagisia tapahtumia, se olisi kaivannut hieman lisää rosoa pintaansa. Mutta esikoiselokuvaksi kokonaisuus on kuitenkin erittäin hallittu ja hiottu paketti.
Toimituskunnan keskiarvo: 2,5 / 4 henkilöä
Seuraava:
Viattomat
Ranskalais-puolalainen laatudraama pohtii uskoa ja idealismia sodan runtelemassa maailmassa.
Edellinen: La La Land
Haikean elämänmakuinen musikaali kahdesta ihmisestä tunnistaa lajityyppinsä eskapistisen luonteen.
Tällä viikolla
Uusimmat
- Parthenope – Napolin kauneus ensi-ilta
- Aleksi Mäkelä ja Häjyt 2 haastattelu
- Häjyt 2 ensi-ilta
- The Gorge dvd
- Risto Räppääjä ja kaksoisolento ensi-ilta
- A Complete Unknown ensi-ilta
- Pyhän temppeliviikunan siemen ensi-ilta
- Film-O-Holic supistaa toimintaansa
- Onnen asiamies ensi-ilta
- Isoäidin miljoonat ensi-ilta