Big Fish valkokangas

Mauri Kunnaksen aikanaan Suosikkiin piirtämästä sarjakuvasta kävi ilmi, että Kalevala olikin alkujaan Kalavale. Lönnrotin mielestä hänen keräämänsä jutut olivat niin paksuja, ettei tekelettä voinut nimittää muuksi kuin Suureksi Kalavaleeksi. Valitettavasti Elias vain ei osannut tavata, joten hän kirjoitti nimen väärin. Nenäänsä kaivavat kriitikot eivät ymmärtäneet lukemastaan mitään, joten he päätyivät kehuen ylistämään Lönnrotin tekstikokoelmaa.

Tim Burtonin Big Fish on hyvin samanlainen tapaus. Sitä on kehuttu, mutta onko siitä kukaan mitään ymmärtänyt? Elokuva koostuu tarinoista, jotka ovat niin paksua pajunköyttä, että kyynisillä skeptikoilla huippaa päästä. Isä kertoo pojalleen episodeja elämästään, jota ovat värittäneet isot kalat, noidat, jättiläiset, ihmissudet ja monet muut tarujen kummajaiset. Vanha höperö on ikänsä pajattanut läpiä päähänsä. Vai onko?

Tarinoiden kertoja on Ed Bloom (Albert Finney), jonka sairasvuoteelle poika Will (Billy Crudup) saapuu etsimään tarinoitsija isästään lopullista ymmärrystä. Tarinoiden päähenkilö on Ed nuorena ja lunkin näköinen Ewan McGregor lunastaa paikkansa tänä hyväntahtoisena supliikkina kohdatessaan kaikenlaista kummallista.

Tarinoiden ongelma on siinä, että ne eivät kiteytä juuri repliikkejä syvällisempää sanottavaa. Kauniisti koristeltuina, ja Burtonille tyypillistä usvaista goottimiljöötäkään välillä unohtamatta, tarinat ovat viihdyttäviä, mutta myös monotonisia. Elokuva tarpoo aika ajoin visusti paikallaan, kun tarinat eivät kuljeta juonta.

Big Fishin vahvuudet voikin nähdä toisaalla. Inhimillisenä kuvastona elokuva on monimerkityksellinen ja se löytää ihmisestä paljon hyvää, mitä näinä ankeuden ja välinpitämättömyyden aikoina voi elokuvissa pitää ansiona. Burton onnistuu erityisesti lopussa solmimaan tarinoiden langat niin vahvasti yksiin, että herättää katsojassaan jopa hämmentävänkin voimakkaan tunnereaktion. Kummajaiskuorrutuksen sisältä löytyy tärkeä havainto. Elämässä merkityksellisiä eivät ole tarinat, vaan niiden kertojat. Tarinat eivät koskaan ole täysin todellisia ja tosia, mutta kertojat ovat.