Star Wars Episodi II: Kloonien hyökkäys valkokangas

Demokratia on uhattuna galaksissa, kun separatistit sabotoivat senaatin toimintaa. Siispä jedi-ritareita tarvitaan taas. Senaattori Padmé Amidalan (Natalie Portman) murhayrityksen jälkeen nuori jedi-kokelas Anakin Skywalker (Hayden Christensen) määrätään suojelemaan häntä. Kokenut jedi Obi-Wan Kenobi (Ewan McGregor) taas lähtee tutkimaan johtolankoja toisaalle. Episodi II:n tarina kulkee tuttuun Tähtien sota -tyyliin. Kahta sankaria seurataan vuorotellen ja lopuksi tarinat yhdistyvät loppuhuipennuksessa. Tuttua on sekin, ettei hahmojen syventämiseen käytetä turhaa aikaa. Sen sijaan elokuvassa keskitytään erikoistehosteiden varassa etenevään huikeaan visuaaliseen seikkailuun.

Tähtien sota -fanit kritisoivat George Lucasia Episodi I:n sisällöstä. Sitä pidettiin liian kilttinä kokoperheen fantasiana. Erityisen vihan kohteena oli sähläävä Jar Jar Binksin hahmo, jonka rooli onkin kutistunut varsin pieneksi Episodi II:ssa. Muutenkin tarina kehittyy synkempään suuntaan. Anakinissa alkaa näkyä vihaa ja uhmakkuutta ja lisäksi mieltä sotkee kielletty rakkaus Amidalaa kohtaan. Valitettavasti nuoret näyttelijät ovat aikamoisia pökkelöitä suurten tunteidensa kanssa. Vika ei välttämättä ole pelkästään näyttelijöissä. Lucasia ei ole koskaan tunnettu varsinaisena henkilöohjaajana, mutta kahdessa viimeisessä episodissa hän tuntuu lopettaneen näyttelijöiden ohjaamisen kokonaan. Jopa aina karismaattinen Christopher Lee on elokuvassa aika vaisu.

Episodi II ei kuitenkaan kaadu vaisuun näyttelemiseen, koska huima visuaalisuus paikkaa näyttelemisen aukkoja. Lähes jokainen kohtaus on rakennettu näyttäviin digitaalisiin maisemiin. Alun futuristiset kaupunkimaisemat ovat kuvastoltaan lähellä Blade Runneria tai A.I:ta, mutta jatkossa liikutaan tutummissa Tähtien sota -maisemissa. Tehosteet ovat kaikin puolin parempia ja näyttävämpiä kuin Episodi I:ssä. George Lucas ammentaa attraktioelokuvaperinteestä, kuten huvipuistojen kolmiulotteisista esityksistä. Varsinkaan uusimmissa Tähtien sodissa ei ole kyse niinkään klassisesta draamasta, vaan juonellisesta vuoristoradasta. Tässä kontekstissa Episodi II toimii erittäin hyvin.

Tarinana Episodi II on, näyttävyydestään huolimatta tai ehkä siitä johtuen, varsin sekava. Jedit syöksähtelevät planeetalta toiselle tehtäviensä perässä. Toisaalla rakennetaan robotti-, toisaalla klooniarmeijaa. Lisäksi poliitikot ja muut humanoidit juonittelevat kulisseissa. Tarinasta jää käteen lähinnä vääjäämätön kehitys kohti synkkiä aikoja. Avoimine loppuineen Episodi II on hyvin samankaltainen kuin Imperiumin vastaisku. Se on selkeästi trilogian keskimmäinen osa, siirtymä kohti loppunäytöstä.

Ennen Episodi I:n ilmestymistä kohu oli valtavaa. Jopa television uutislähetyksissä Tähtien sodan paluu nousi pääaiheeksi. Muutama fanaatikko jaksoi nytkin leiriytyä viikoksi elokuvateatterin eteen ollakseen ensimmäinen lipun lunastaja, mutta samanlaista mediamylläkkää ei enää noussut. Näin on parempi. Kyse on kuitenkin vain toimivasta seikkailuviihteestä, jota on turha korottaa liian korkealle korokkeelle.