Moulin Rouge kotikatsomo

Baz Luhrmannin musikaali Moulin Rouge on kunnianhimoinen yritys vaikeassa genressä. Moulin Rouge noudattaa musikaaleille tyypillistä yksinkertaisen tarinan ja massiivisen ulkokuoren perinnettä. Se ei kuitenkaan yllä lajityypin lippulaivojen, Gene Kellyn tähdittämien Singin’ in the Rain (1952) ja An American in Paris (1951) -elokuvien tasolle. Luhrmannin elokuvassa tapahtuu liikaa liian suurissa puitteissa.

Elokuva sijoittuu 1900-luvun vaihteen Pariisiin ja Moulin Rouge -yökerhoon. Nuori kirjailija Christian (Ewan McGregor) saapuu kaupunkiin kokeakseen boheemivallankumouksen ja rakastuu kabareen tavoitelluimpaan kurtisaaniin, Satineen (Nicole Kidman). Rakkauden tiellä on mustasukkaisuutta, rahaa ja tappava sairaus.

Elokuvan musiikkivalikoima on lainattu kuuluisista lähteistä. Kimaroissa kuullaan niin Beatlesia, Madonnaa ja Marilyn Monroeta, kuin myös Nirvanaa ja U2:ta. Lyriikat ovat keskeisessä asemassa ja ne onkin suomennettu suhteellisen onnistuneesti. Monet sanaleikit menevät tosin edelleen käännöksissä ohi. Paikoitellen kappalevalinnat ovat ärsyttävän ilmeisiä ja mielikuvituksettomia. Queenin Show Must Go On -kappale on kuultu elokuvahistoriassa jo liian monta kertaa. Jos populaarimusiikin edellä mainittu osasto ei kiinnosta, niin Moulin Rouge on karmaiseva kokemus. Parhaimmillaan voi arvailla, mistä biisistä on milloinkin kyse ja muistella alkuperäisten esittäjien nimiä. Musavisaa Hollywoodin tyyliin.

Videoversiossa Moulin Rouge kärsii erityisesti, sillä sen vahvuus on räikeä visuaalisuus, mikä ei pienessä tv-ruudussa tule esiin. Värikkäästi lavastettu Montmartre ja Pariisin yli syöksyvät kamera-ajot eivät toimi yhtä voimakkaasti videolla. Elokuvan puvustus on myös mainitsemisen arvoinen asia ja erityisesti Nicole Kidmanin puvut ovat kaikessa kimalluksessaan koreita. Luhrmannin elokuvan visuaalinen vuodatus ja kohtausten nopea tempo toimii kuitenkin myös itseään vastaan. Kameran viuhahtelu ja leikkausten raju rytmi ei juuri anna tilaa näyttelijöille, mikä heikentää elokuvan uskottavuutta. Ikään kuin vauhdilla ja väreillä yritettäisiin peittää sitä, että elokuvalla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa.

Moulin Rouge yrittää haukata hieman liian ison palan koittaessaan yhdistää musikaalin, komedian, pukudraaman ja rakkaustarinan. Lopputulos on paikoitellen hyvinkin hauska, mutta järjestäen sekava. Jotkut kohtaukset muistuttavat enemmän Disney-elokuvia kuin vanhemmalle yleisölle suunnattua materiaalia. Nicole Kidman todistaa kaikesta huolimatta tässäkin elokuvassa olevansa varteenotettava näyttelijä monipuolisiin rooleihin. Ilman häntä Moulin Rouge olisi vieläkin väkinäisempi ja tuntuisi vieläkin pidemmältä.

DVD - 2 Disc Collector’s Edition / kuva: 16:9 Anamorfinen Widescreen 2.35:1; ääni: Dolby Digital 5.1 ja DTS; tekstitetty. Disc 1 / Kommenttiraitoja, "Behind the Red Curtain" -kohtauksia sisältävän version elokuvasta. Disc 2 / Leikkaamattomia tanssikohtauksia, monikuvakulmakohtauksia, kohtauksia kulissien takaa, poistettuja kohtauksia, haastatteluja yms.