Pannaanpa surffaten

Eipä sitä olisi heti niellyt, mutta tässä surffileffa, joka sijoittuu Brittein Saarille, Cornwallin rannoille. Ja ikävä kyllä, sen on näköinenkin. Tyrskyt ovat yhtä vaimeita kuin itse tarinakin, vaikka elokuvasta löytyy pikku kivaakin. Esimerkiksi nyt tähteyden tikkailla nousseet Zorro-Zeta-Jones ja Obi-Ewan Kenobi näyttelevät hauskasesti ikään kuin tuoreina kasvoina. Tosin McGregor on pelkässä sivuosassa, vaikka kannen kuva toista todisteleekin.

Lähin vertailukohta Blue Juicelle on luonnollisesti John Miliuksen surffiklassikko Big Wednesday (1978) - hulppealla suomennoksella Villit vuodet. Teemoiltaan brittisurffi toistelee Miliuksen tarinaa miekkosista, joiden on tehtävä valinta surffipummin elämän ja aikuistumisen välillä. Big Wednesdayn verevään väkevyyteen Blue Juice ei yllä jääden hieman omituiseksi, pikkuserkkumaiseksi elämäntapakuvaukseksi omiin arvoihin uskovasta surffiyhteisöstä, jossa saa kasvaa isoksi muttei aikuiseksi. Ehkä katsomiskokemuksessa vieraannuttavana elementtinä vaikuttaa myös elokuvan miljöö. Suomalaisin silmin voi todeta, että surffata nyt sellaisessa vedessä, joka näyttää kylmältä kuin perkele. Eihän piruparoilla ole edes saunaa.

Blue Juice ei yllä visuaalisestikaan esikuvansa komeisiin kuviin aaltojen huumaavasta hurmasta. Omalla pienellä tavallaan tämä kummajainen on sympaattinenkin, mutta henkilöhahmoista on vaikea saada otetta tarinassa, johon uppoutuminen olisi vaatinut edes jotain tunne-elämää katsojan ja elokuvan ihmiskohtaloiden välillä. Blue Juice yrittää kysyä suuriakin kysymyksiä elämästä ja sen arvoista kykenemättä saamaan niihin edes mielenkiintoa, saati sitten antamaan vastauksia.

DVD / kuva: 16:9 anamorfinen widescreen 1.85:1; ääni 2.0 Dolby Digital; tekstitty; ekstrat: haastatteluja, traileri.

* *
Arvostelukäytännöt