The Ghost Writer valkokangas

Puolalais-ranskalainen Roman Polanski on juuri nyt muutenkin valokeilassa kuin ensi-iltaan tulevan The Ghost Writer -elokuvansa tiimoilta. Häntä syytetään 1970-luvulla (oletetusti) tapahtuneesta 13-vuotiaaseen sekaantumisesta ja tämän huumaamisesta. Polanski pakeni silloin Yhdysvalloista, koska pelkäsi pitkää vankeusrangaistusta ja on sittemmin asunut enimmäkseen Ranskassa. Nyt Polanski istuu Yhdysvaltain vaatimuksesta kotiarestissa Sveitsissä, josta käsin hän viimeisteli tämän poliittisia aiheita sivuavan trillerinsä.

Yksityiselämän likaisista vaiheista huolimatta Polanski on yksi vaikuttavimpia ja lahjakkaimpia aikamme ohjaajia. Allekirjoittaneelle hän on ollut se merkittävin ja ehdoton suosikkiohjaaja, johon etenkin uran alkuaikojen Veitsi vedessä (1962), Inho (1965), Rosemaryn painajainen (1968) ja Vuokralainen (1976) ovat jättäneet lähtemättömän vaikutuksen. Myös parisuhdetta kauneimmillaan ja kauheimmillaan kuvaava Katkera kuu (1992) on Polanskin tähtihetkiä. Polanski on kuvannut taiturillisesti ihmisen psyykettä ja eroottisia jännitteitä sekä niissä herääviä pimeitä puolia erittäin tunkeutuvalla, subjektiivisella tavalla.

Chinatown (1974) oli valtava, yhdentoista Oscarin menestys ja vuonna 1988 Polanski ohjasi Franticin, jännärin, jossa perhettään Pariisissa jäljittävää amerikkalaismiestä esitti Harrison Ford. Vuonna 1999 oli vuorossa Arturo Pérez-Reverten kirjaan Yhdeksäs portti perustuva samanniminen mysteeri. Juutalaisvainoista kertova ja jälleen Oscareita voittanut Pianisti oli vuorossa 2002, ja nyt nähdään Robert Harrisin romaaniin perustuva The Ghost Writer, jossa brittiläinen kirjailija (Ewan McGregor) palkataan kirjoittamaan Britannian pääministerin (Pierce Brosnan) muistelmat edellisen kirjoittajan kuoltua oudossa onnettomuudessa.

Elokuvassa on samaa tunnelmaa kuin Yhdeksännessä portissa. Kummassakin on päähenkilönä perheetön, hieman homssuinen mies (Yhdeksännessä portissa Johnny Deppin esittämä kirjatuntija), joka pestataan projektiin, joka näyttää paljon viattomammalta kuin onkaan. Vähitellen mysteerin solmut alkavat aueta niin katsojalle kuin päähenkilöllekin, ja sen mukana tulevat vaarat. Yhtäläisyyttä löytyy myös Martin Scorsesen uutukaiseen Suljettuun saareen, sillä tämäkin elokuva tapahtuu pääosin tuulisella ja kostealla Massachusettsin edustalla sijaitsevalla saarella, jossa majakan valo muistuttaa olemassaolostaan.

Pääministeri Adam Langin ja tämän lähipiirin elämää varjostavat paljastukset pääministerin Yhdysvaltoja hyödyttävistä toimista, kun tämä on luovuttanut terroristiepäiltyjä CIA:lle. Viittaus on tietysti suoraan Tony Blairiin, jota kritisoitiin rankasti USA:n sylikoiran asemasta Irakin sodan hektisimmissä vaiheissa. Langin lähimpiä ovat väsynyt ja katkera vaimo Ruth (Olivia Williams) ja Langin avustaja Amelia (Kim Cattrall). Haamukirjoittaja seuraa miten terrorismikriisi vaikuttaa näiden ihmisten välisiin suhteisiin ja löytää samalla vihjeitä asioiden monimutkaisempiin olemuksiin.

Juoni ja rakenne on näennäisesti trillerille tyypillinen. The Ghost Writer ei kuitenkaan ole toimintaelokuva, eikä siinä mässäillä likaisilla yksityiskohdilla. Hahmot ovat kovin huoliteltuja, ja paljon pääministeriä keskeisemmäksi hahmoksi nousee aikoinaan omasta urastaan luopunut, mutta manipuloinnin taidon osaava Ruth-vaimo, jota Olivia Williams voimakkaasti esittää. Ewan McGregor on sympaattinen ja uskottava keskelle kummallista peliä joutuneena kirjoittajana, ja Tom Wilkinson tekee taas hienon roolin epäilyksiä herättävänä, Langin vanhana opiskelutoverina.

Polanski osaa rakentaa tiheän jännitteen, joka jää kutisemaan selkään paljon elokuvan jälkeen. Myös uusia Batmaneita ja The Prestigen ohjanneella Chris Nolanilla on tämä samainen taito, joskin erisävyinen. Yhdeksännessä portissa oli ylilyöntejä ja korniutta, jota Ghost Writerista onneksi puuttuu. Kokonaisuus on hallittu, ja loppujen lopuksi elokuva ei kerro politiikasta eikä juurikaan hahmojensa historiasta sellaista, joka antaisi niihin erityisen syvää perspektiiviä. Joku polanskimainen tenho elokuvassa silti on ja se saa pidättämään henkeä ja kietoutumaan tapahtumiin ja peiteltyihin totuuksiin.

Mysteereissä on sellainen ongelma, että niiden lopputulema ja paljastukset eivät voi enää yllättää, kun kaikki loppuratkaisun mahdollisuudet on jo elokuvahistoriassa käytetty. Sama vaivasi Suljettua saarta, ja se toistuu tässäkin elokuvassa. Elokuvan tunnelma ja hienovireiset siirtymät painavat lopulta enemmän kuin nokkelat juonikäänteet. Silti The Ghost Writer jättää tunteen ja odotuksen Polanskin tulevista suunnitelmista. Olisiko jokin täysosuma tulossa, vai onko se enää mahdollista Polanskin huikean tuotannon jälkeen?