Vähät rakkaudesta valkokangas

Pinkin ja pastellivärien lisäksi nostalgia on nyt pop. Romanttisissa komedioissa on selkeästi palattu vanhoihin hyviin päiviin ja kunnon farssityyliin sekä Haysin koodiston aikaan, jolloin seksiä ei saanut näyttää, eikä siitä puhuttu suoraan, mutta siihen kyllä viitattiin kierrellen ja kaarrellen joka käänteessä. Slapstick-tyylinen fyysinen komedia, omituiset juonenkäänteet, hehkuvat Technicolor-värit ja päätähuimaava verbaalinen ilotulitus ovat juuri niitä keskeisiä ja myös parhaita ominaisuuksia. Katsojan ei tarvitse muuta kuin nojata taaksepäin ja nauttia näkemästään.

Vähät rakkaudesta -elokuvassa on palattu kultaiselle 1960-luvulle ja amerikkalaisen moderniuden Mekkaan eli New Yorkiin. Feminismi ja esiaviollinen seksi ovat naisilta vielä löytämättä, kunnes itsevarmuutta uhkuva Barbara Novak (Renée Zellweger) saapuu kaupunkiin vallankumouksellinen opus kainalossaan. Kirjan menestys näyttäisikin olevan samalla tasolla Gutenbergin kirjapainon ja e-pillereiden keksimisen kanssa. Tämä tietää loppua patriarkaaliselle vallalle, ja naiset vaihtavatkin seksin suklaaseen, marssivat työelämään ja jättävät keittiöhommat miehille. Poruhan siinä meinaa kaksilahkeisilta tulla, kunnes kaikkien Casanovien sankari ja Pulitzer-palkittu lehtimies Catcher Block (Ewan McGregor) vannoo taltuttavansa pirullisen femakon. Mutta kuinkas sitten kävikään? Voittaako tosirakkaus lopulta ja kuka päätyykään huijaamaan ketä?

Tämänkertainen romanttinen komedia päihittää keskikastin hömpötykset mennen tullen, vaikka lähteekin hieman yskähdellen käyntiin. Elokuvan ilmapiiriin totuttuaan katsoja tempautuu täysillä mukaan sanallisen ilottelun maailmaan ja upeiden lavastusten sekä kohdalleen osuneiden näyttelijäsuoritusten juhlaan. Sirpakka Zellweger ja velmu McGregor ovat erinomainen valinta teräväksi taistelupariksi, vaikka eivät ihan Rock Hudsonille ja Doris Daylle vertaa vedäkään. Myös nikotiiniaddiktoitunutta kustannustoimittajaa esittävä Sarah Paulson ja Frazierin neuroottisena Nilesina ikuisesti muistettava David Hyde Pierce tekevät hillittömät roolit pääparin työtovereina.

Hollywoodin 1950- ja 60-lukujen seksikomedioiden muodollinen ja sisällöllinen perinne on otettu leffassa käyttöön hauskaa split-screeniä ja vihjailevan leikittelevää dialogia myöten. Edellisen vuoden lopulla ensi-iltansa saaneen Rakkautta vain -elokuvan (2003) lailla Vähät rakkaudesta viittaa sarkastisesti lajityyppinsä sisäisiin konventioihin ja nauraa ajoittain romanttisen rakkauden höttöiselle unelmalle, hätkähdyttäen katsojan hereille hetkellisesti. Tarinalle kuitenkin saavutetaan onnellinen päätös ja myös perinteinen järjestys palautetaan kiihkeän loppusuudelman ja auvoisaan avioliittoinstituutioon astumisen myötä. Beatlesin pojathan sen jo iskevästi totesivat: all you need is love…