Jack the Giant Slayer valkokangas

Digitaalitekniikan ja tietokoneanimoinnin voittokulku on avannut Hollywoodin hömppämaakareille loppumattomat mahdollisuudet hyödyntää kerrontaperinteemme mielikuvituksellisimpiakin tarinoita. Kalsariasuisten sarjakuvasankarien vyörystä on tuskin toinnuttu, kun viimeisimmän trendin aallonharjalla valkokankaille tuupataan vanhoista saduista kupattua koreaa silmäkarkkia, jota mielikuvituksensa peleille uhranneet tuijottelevat haltioissaan 3d-kakkulat silmillä.

Hollywoodissa rahanteko on ollut aina prioriteetti, joten humpuukia on tehty koko unelmakaupungin olemassaolon ajan. Eniten surkuttaakin, miten uransa alussa lahjojaan väläytelleet ohjaajat ovat kovin helposti heittäytyneet humpuukimyllyn vietäviksi.

Bryan Singer liittyi jo vuosia sitten hömppäsirkukselle sielunsa myyneiden tirehtöörien kerhoon Christopher Nolanin ja Sam Raimin rinnalle. X-Men-elokuvista pystyi vielä halutessaan löytämään temaattisesti mielenkiintoisia tasoja, joskin nekin kumpusivat enemmän alkuperäisteoksista kuin ohjaajan visioista. Nyt Singer on päästänyt käsistään jotain sellaista, jota ei nimeltä viitsi edes mainita samassa virkkeessä Epäiltyjen (1995) kanssa. Jack the Giant Slayer on sen sortin kuraa, joka menee ryminällä vuoden kehnoimpien elokuvien kärkikahinoihin.

Jos joku ei tunne satua Jaakosta ja pavunvarresta, kipittäköön kirjastoon sivistämään itseään satukirjan äärelle. Ja onhan tämä satu aikanaan versioitu Aku Ankassakin. Loput tietämättömistä laiskimuksista turvautukoot googlettamiseen. Tarinaa on turha kertoa, se pitää tietää.

Likilaskuinen elokuva lepää yksinomaan tehosteiden varassa, eivätkä nekään ole nykymittapuussa kovin kummallisia. Pääsankarin rooliin istutetulla Nicholas Houltilla on edelleen sama 12-vuotiaan karisma kuin aikanaan Pojassa (2002). Ian "Lovejoy" McShane ja Ewan McGregor varastavatkin show'n joka kohtauksessa, jossa ovat mukana.

McGregorin geelipystäri pysyy hienosti ojennuksessa läpi elokuvan melskeiden. Kiiltävässä haarniskassa postailu ja ratsulla laukkaaminen lienevätkin olleet herrojen houkuttimena osallistua elokuvan tekemiseen. Keskiaikaisissa tamineissa temmeltäminen on varmasti ollut kivaa. Harmi vain, ettei hauskuutta pääse jakamaan katsomossa.