Isku Mogadishuun kotikatsomo

Ridley Scottin ohjaama Black Hawk Down on tasan yhtä poskelleen mennyt tekele kuin se USA:n Somaliaan sijoittunut sotilasoperaatio, josta elokuva kertoo. Elokuvaa kiiteltiin ensi-iltavastaanotossa sodan realistisesta kuvaamisesta - ilmeisesti jenkkien johtama sodan viihteellistävä kuvaaminen tiedostusvälineissä on tehnyt tehtävänsä, kun ihmisten arvostelukyky on kadonnut kuin pieru Saharaan ja esteettisellä silmänlumeella aiheutetaan totaalista sokeutta.

Black Hawk Down on kaukana realistisesta sotakuvauksesta. Vaikka tekijät kuinka vakuuttelevatkin operaation kummankin osapuolen huomioimisesta, niin jostain kumman syystä lähes jokaisen amerikkalaisen sotilaan kuolema on dramatisoitu, mutta yhdenkään yli tuhannen somalialaisen kuolema ei ole ollut dramatisoinnin väärtti. Vaikka sisällölliselle realismille viittaisikin kintaalla, niin ei elokuvan kuvallinenkaan realismi mitenkään poikkeuksellista ole. Spielbergin Sotamies Ryanissa kaaos oli konkreettisempaa ja Malickin Veteen piirretyssä viivassa mieli sekavampaa. Ylipäätään, miten sodan kuvaamisen realistisuutta ylistävät ne, jotka eivät ole sotaa koskaan nähneetkään.

Ridley Scott on ohjaajana audiovisuaalinen nero, joka kykenee loihtimaan hivelevän täydellisiä kohtauksia. Scottin poikkeuksellinen kyvykkyys pääsee parhaiten esiin fiktiivisissä tarinoissa, kuten Alienissa, Blade Runnerissa ja Gladiatorissa, joissa esteettinen elämys luo itsessään tarinaa. Todellisuuspohjalle tarinaa rakennettaessa huikeasta esteettisyydestä tulee kuitenkin rasittava painolasti, tyylitajuttomuuden tae. Gladiatorin kaltaiseen myyttiseen taruun eeppinen etnomusiikki sopii, mutta kun sillä kyllästetään luotien viuhunaa Mogadishun sokkeleissa, ollaan tyystin väärillä linjoilla.

Pullistelevan ja elvistelevän jenkkiarmeijan toimia voisi verrata kotimaiseen hirvenmetsästykseen: iso lauma urbanisoituneita uhoajia menee helvetin kalliilla varustuksilla porskuttamaan "tosimiehinä" vieraiden maille. Lopputulos on harvoin halutunlainen. Black Hawk Downissakin ainoat järjen sanat on kirjoitettu somalisotapäällikön repliikkiin:

"Ilman voittoa ei ole rauhaa. Tappaminen ei lopu koskaan, niin asiat ovat maailmassamme."

Todellisuudessa tappaminen jatkuu lopulliseen ratkaisuun asti, aivan kuten henkensä pitimeksi metsästäväkin väijyy saalistaan loppuun asti, eikä palaa kirjoituspöytänsä ääreen maanantaiaamuksi. Länsimaissa tunnutaan tyystin unohtaneen se verimäärä, joka on vuodatettu oman sivistyksemme ja rauhan takia. Nyt tämän unohduksen turruttamina juostaan ympäri maailmaa jeesustelemassa ilman hajua tai haluakaan siitä, miten ongelmat oikeasti pitäisi ratkaista. Jenkkien tekopyhyys ja kaksinaismoralismi on tässäkin asiassa aivan omaa luokkaansa. Esimerkiksi Ruandassa saatiin rauhassa paloitella pari miljoonaa ihmistä viidakkoveitsin, mutta kun pari newyorkilaista toimistorottaa kärähti WTC:n torneissa, niin johan alkoivat pommit jylistä. Vuoden takainen terroritekokaan ei ollut hyökkäys ihmisyyttä, vaan länsimaista typeryyttä vastaan - vai tietääkö joku paikan, jonne USA olisi toimillaan luonut todellisen ja pysyvän rauhan?

Black Hawk Downin dvd-painos tarjoaa hyvän kuvan ja hienon DTS-äänen. Jotta elokuvan esteettisyydestä saisi nautinnon irti, pitää ämyreistä löytyä potkua ja kuvalle kokoa. Lisukkeet ovat levyllä heikot, mukana oleva dokumenttikin on lähinnä jonninjoutavaa jorinaa. Tätä elokuvaa ennemmin aikaansa kannattaa uhrata vaikka Mark Bowden alkuperäisromaaniin.

DVD / kuva: 16:9 anamorfinen widescreen 2.35:1; ääni: Dolby Digital 5.1 ja DTS; tekstitetty; Special Features: Black Hawk Down featurette "On the Set" (24’01"), Filmography, DVD-ROM material.