Guillermo del Toron Pinokkio kotikatsomo

Pinocchio, tai suomalaisittain Pinokkio, tuo kertomus puisesta nukesta, joka toivoo olevansa oikea poika, on kirjoitettu alun perin 1800-luvun Italiassa. Kenties tunnetuin sovitus kyseisestä sadusta on kuitenkin Disneyn klassikkoanimaatio vuodelta 1940.

Kyseinen ajankohta oli maailmanhistoriassa myrskyisä, mutta Disneyn lämpöisässä lastensadussa tämä ei näkynyt. Guillermo del Toron Pinokkiossa toinen maailmansota ja fasistinen Italia on sen sijaan nostettu etualalle. Kun elokuvassa naureskellaan Benito Mussolinille, jonka lapsenlapsi toimii tälläkin hetkellä poliitikkona Italiassa, katsoja ei välty ajattelemasta, että kyseessä on tietoinen kommentti äärioikeiston viimeaikaiseen nousuun länsimaissa.

Del Toro on nimittäin käsitellyt fasismia teoksissaan aiemminkin. Myös Pan’s Labyrinthissa (2006) satumaailmoihin ja kauhukuvastoihin yhdistettiin fasistisen Espanjan historian hirviötekoja. Samoin kuin Pan’s Labyrinthissa myös Pinokkiossa pahuus on pohjimmiltaan lähtöisin ihmisistä eikä satukirjoista.

Siinä mielessä Guillermo del Toron Pinokkio on sekä taattua että tavanomaista del Toroa. Visuaalinen ilme on samanaikaisesti arkisen yksityiskohtaista ja satumaista, Alexandre Desplatin vain puisille instrumenteille sävelletty musiikki välittömästi tunnistettavaa. Elokuvassa kuullaan myös lauluja, mutta nekin tuntuvat dialogin jatkolta omien erikoisnumeroiden sijaan.

Suomenkielisen version näyttelijäsuoritukset ovat päteviä ja näyttelijät animaatioiden vakioääniä. Alkuperäinen näyttelijäkavalkadi on täynnä suuria tähtiä, kuten animaatiot nykyään aina, mutta suorituksista ei moitittavaa löydy. Vain vetonaulana toimineen Ewan McGregorin hahmo, Pinokkion omatuntona toimiva Sebastian S. Sirkka, jää välillä harmillisen syrjään, mutta tämä on juonen puitteissa perusteltua.

Rakenteeltaan Guillermo del Toron Pinokkio on varsin tavanomainen kasvutarina, paikoin jopa kliseinen. Del Toron lisäyksetkin voivat joistakin katsojista tuntua irrallisilta, mutta niiden sydän on oikealla paikalla, ja monesti ne ovat elokuvan kohokohtia. Samana vuonna ilmestyneen Pinocchio: A True Storyn ja Disneyn suoratoistoon julkaistun live action -elokuvan Pinocchio rinnalla del Toron oivaltava sovitus on mestariteos.

Elokuvan ikäsuositus on Netflixissä yli 10 vuotta, eli aivan nuorimmille sitä ei ole suunnattu. Fasismin ja sodan lisäksi teemoiksi nousevat muun muassa perhe ja kuolevaisuus. Myös elokuvan loppu havainnollistaa, kuinka del Toron kertomat sadut ovat pohjimmiltaan tarinoita todellisesta elämästä.

Pinokkion eittämättä suurin vahvuus on sen tekninen mestarillisuus. Netflix on tämän tiedostanut ja julkaissut elokuvan kanssa samanaikaisesti dokumentin sen synnystä. Stop motion, pienoismallit ja suuret lavasteet yhdistyvät elokuvan visuaalisessa ilmeessä saumattomasti ja elävästi.

Guillermo del Toron Pinokkio tuskin jää elämään samanlaisena arkkityyppinä kuin Disneyn piirretty. Animaationa se on kuitenkin Oscarinsa ansainnut, ja olisi perusteltua kutsua sitä parhaaksi sovitukseksi Pinokkion tarinasta.