A Sun kotikatsomo

“Tartu hetkeen. Valitse polkusi”, viestii Mong-Hong Chungin ohjaama ja kuvaama A Sun (2019). Netflixissä katsottavissa oleva draamaelokuva kertoo taiwanilaisen perheen halkeilusta valon ja pimeyden hetkissä. Perheen nuorempi poika A-Ho (Chien-Ho Wu) ajautuu ongelmien kautta nuorisovankilaan. Vanhempi poika A-Hao (Greg Han Hsu) pyrkii opiskelemaan lääketiedettä ja on veljensä rinnalla kuin loistokas paiste. Tragedioita seuraa syyllisyyden tunteita, A-Hon palautuminen yhteiskuntaan ja perhesiteiden rakentamista.

Repaleiset perhesuhteet ovat yksi elokuvan koskettavista teemoista, joiden läpi paistattelee vertauskuva Taiwanin sosioekonomisesta epätasa-arvosta. Juoni rakentaa eriarvoisuutta veljesten välillä niin omassa perheessään kuin yhteiskunnassakin. Perheen isä A-Wen (Chen Yiwen) ei esimerkiksi tunnusta A-Honia pojakseen tämän ongelmien takia. Jännitteet perheessä eskaloituvat raastaviin tapahtumaketjuihin, joista katsojallekin välittyy epäonnen tunteita. Elokuva osoittaa harkitsevasti, miten samasta taustasta lähteneet ihmiset päätyvät täysin erilaisiin pisteisiin, koska he ovat saaneet elämässään eri määrän “aurinkoa” eli huomiota.

Elokuvan puheettomassa trailerissa jo näkyy, kuinka tarinaa johdetaan valovoimaisella visuaalisuudella dialogin sijasta. Hempeiden hajavalojen läpi kuitenkin helottaa aiheen syvä haikeus: perheenjäsenet harvoin keskustelevat toistensa kanssa. Kuvaus paritettuna elokuvamusiikkiin luo erittäin esteettisen kokonaisuuden. Sheng-Xiang Linin elokuvaa varten säveltämä alkuperäismusiikki nostaa draaman tunteet seuraavalle tasolle. Toisaalta ajoittain hentomielinen melodia toimii vastakohtana kohtausten raskaaseen ilmapiiriin, mikä kehittelee mielenkiintoisia kerroksia tarinaan.

A Sun leikittelee taitavasti sekä visuaalisesti että symbolisesti valolla ja varjolla, mikä tekee auringosta toistuvan motiivin elokuvassa. Aurinko ja valo yleisesti heijastelevat sitä hyvyyttä, mitä A-Hao edustaa perheessään. Hän saa kuitenkin tarpeekseen jatkuvasta paisteesta: “Te kaikki löysitte pimeitä, varjoisia nurkkia. Mutta minä en. Minulla ei ollut vesisäiliöitä eikä piilopaikkoja, vaan pelkkää auringonvaloa.” Auringonpaiste onkin oivaltava symboli kasautuville yhteiskunnan odotuksille, joiden kuumotusta poika ei enää kestä.

Pikkuveli A-Ho sen sijaan kuvastaa luonnollisesti valon vastakohtaa. Hänen ongelmakohtansa tapahtuvat yön pimeydessä ja poissa katseilta. Varjossa ja auringossa kuvatuilla kohtauksilla on selkeä tunnelman hahmottamisen päämäärä, joka on johdonmukainen koko elokuvan ajan. Keino onnistuu uniikisti assosioimaan hahmojen olemuksia näihin visuaalisiin viitteisiin.

A Sun ei lähes kahden ja puolen tunnin kestostaan huolimatta takertele tai tylsistytä. Elokuva tarkastelee perheen kokemuksia tragediassa syvällisellä, mutta sanattomalla tavalla. Ohjaaja ja kuvaaja Chung on syystäkin palkittu sekä nominoitu useasti muun muassa Taiwanin elokuva-alan Golden Horse Awardseissa. Elokuvan veljesten ja kuvausteknisen valotuksen vastakkainasetteluilla on perimillään yhteiskunnallinen sanoma, jota ei suoraan sanota. Jatkuva aurinko voi sokaista, mutta pimeydestä voi löytää valon.