Hannibal kotikatsomo

Hannibal Lecterin kolmas tuleminen sai erittäin ristiriitaisen vastaanoton. Jo Thomas Harrisin vuonna 1999 julkaistu romaani jakoi vahvasti mielipiteitä, joista enemmistö oli vastaan. Monen vuoden odotusta ei koettu palkituksi, kun kirjailija oli vaihtanut lähestymistapaa ja tyyliä. Synkkääkin synkempi jännitys oli Hannibalissa korvattu karulla satiirilla ja makaaberilla huumorilla. Useimmat eivät halunneet ymmärtää, että kirja oli ilkeää parodiaa sarjamurhaajakultista itsestään, kun tohtori Lecter kekkuloi pääosassa sympaattisempana kuin tarinan muut kyyniset, katkeroituneet, kostonhimoiset tai opportunistiset henkilöt.

Hannibalia lähdettiin tekemään elokuvaksi valtavien ennakko- ja tuotantopaineiden alla sekä Jodie Fosterin että Uhrilampaiden ohjaajan Jonathan Demmen kieltäydyttyä kunniasta. Korvaajiksi löytyivät agentti Starlingiksi Julianne Moore ja ohjaajan pallille Gladiaattorillaan paluuta huipulle tehnyt veteraani Ridley Scott. Käsikirjoitusta sorvattiin moneen otteeseen, mutta lopulta siitä tuli sujuva sovellutus kompleksisesta romaanista. Tosin elokuvassa monet nyanssit eivät saa tarvittavaa painotusta, kun elokuvan tekijät ovat keskittyneet tarinan suoraviivaistamiseen ja visuaaliseen hiomiseen. Poissa esimerkiksi on kirjan rankka instituutioiden, kuten FBI:n ja amerikkalaisen lihateollisuuden, kritiikki. Niukoista jännityksellisistä ja sisällöllisistä aineksista Scott on tiiminsä kanssa kuitenkin rutistanut kelpo tavalla mukavasti goottilaishenkisen jännärin katkeroituneesta kaunottaresta ja kultivoituneesta hirviöstä.

Kun Uhrilampaat perusti viehätysvoimastaan paljon Lecterin ja Starlingin dialektiikalle, Hannibal on selkeästi Lecterin oma show. Kaltereiden ulkopuolella vapaasti liikkuva hienostunut sarjamurhaaja ei ole niin kiehtova kuin aiemmin, vaikka Anthony Hopkins roolistaan ottaakin kaikki irti. Hannibal on tapahtumien ylivertainen kunkku aina pitkäpiimäisyyteen asti. Kun pahuus on nyt kietoutunut enemmän elokuvan sivuhenkilöihin ja uhreihin, niin Lecterin toimet vaikuttavat vain oikeudenmukaisilta, kun tympeiden ja kierojen ihmisten kohtaloksi päätyy kirjaimellisesti omien ajatustensa syöminen. Häiritsevän linkin todelliseen pahuuteen ja moraaliseen terroriin heittääkin elokuvassa vilahtava FBI:n kotisivu, jossa kymmenen etsityimmän rikollisen kärjessä komeilee erään Osama bin Ladenin hymyilevät kasvot.

Agentti Starlingin kohdalla taasen ei elokuvan aikana tapahdu minkäänlaista kehitystä. Hän on vain Lecterin pelinappula, joka ei ole enää edes älyllisen väittelyn vastapuoli vaan pelkkä seksuaalisen liehakoinnin kohde. Kymmenen vuotta vanhemman Starlingin kyynisyydelle ja katkeroitumiselle ei anneta selityksiä, mikä on harmi, sillä hänen romahtanut maailmankuvansa olisi tuttua kielikuvastoa Harrisin edellisistä romaaneista. Kiehtovimmaksi henkilöksi muodostuukin näin Giancarlo Gianninin kohtalokkaasti opportunistinen etsivä Pazzi, joka ilmiantaa Lecterin suuret palkkiorahat silmissään. Työhönsä leipiintynyt ja surusilmäinen firenzeläispoliisi on kaikessa epätoivoisessa inhimillisyydessään onnistuneesti synnytetty romaanin sivuilta.

Vaikka Uhrilampaat ja Hannibal ovat Harrisin romaanien filmatisointeina saaneet suurimman huomion, niin mieleenpainuvin "Lecter-elokuva" on edelleen Michael Mannin Psykopaatin jäljillä (Manhunter, 1986), joka perustuu Harrisin ensimmäiseen ja hyytävimpään kirjaan Punainen lohikäärme. Mannin armoton ja tinkimätön elokuva on ja tulee säilymään romaanisarjan kiinnostavimpana filmatisointina toisin kuin läpeensä kaupalliset jälkeläiset. Tosin Hollywood työstää parasta aikaa Punaisesta lohikäärmeestä uutta versiota kirjan alkuperäisnimellä Red Dragon, pääosissa Hopkins ja Edward Norton. Eli luvassa on jatkossakin kaupallisesti kupattua sarjamurhaajakauhua. Ei ehkä hyvällä maulla, mutta sitäkin ahnaammalla ruokahalulla.

Limited Edition

Hannibal on julkaistu dvd:llä niin yhden levyn perusversiona kuin kahden levyn limited editionakin. Kuuloaistia hemmottelevista audiovalinnoista löytyy jopa dts. Varsinaiset lisäherkut on jätetty vain tuplalevypainoksen ostaneilla. Lisämateriaalia löytyykin runsain mitoin. Elokuvan tekemisestä kertova dokumentti on mielenkiintoinen ja todistaa varsin mallikkaasti vanhojen tehosteiden elinvoimasta digitaalikikkailunkin rinnalla. Esimerkiksi kuuluisan aivojensyöntikohtauksen tekeminen selitetään ja näytetään herkullisen yksityiskohtaisesti.

Poistetut kohtaukset ovat ohjaajan kommentoimia. Vaikka kohtauksia riittää, niin mitään ihmeellistä eivät ne kätke. Vaihtoehtoinen loppu kannattaa toki katsoa. Se lienee ollut ohjaajankin mieleen, mutta keskivertokatsojan tunteet ovat rahakulttuurissa taiteellisia ambitioita painavammat. Elokuvan lopetus on saanut paljon kritiikkiä, koska se eroaa merkittävästi kirjan lopetuksesta. Tässä suhteessa vaihtoehtoinen lopetus olisi tasoittanut tilannetta ja lisännyt groteskia herkullisuutta. Eli hyvää ruokahalua...

DVD / (2 disc limited edition / disc 1) kuva 16:9 Anamorfinen Widescreen 1.85:1; ääni: Dolby Digital 5.1 ja dts; tekstitetty (elokuvaa voi katsoa ilman tekstitystä); ohjaajan kommenttiraita.

DVD / (2 disc limited edition / disc 2) - Special Features. "Breaking the Silence: The Making of Hannibal": 73’06", Featurettes: Development (16’03"), Production (19’40"), Special Make-up Effects (13’22"), Music (14’16"), Reaction (12’37"). Multi-Angle Vignettes: Anatomy of a Shoot-out (Fish Market -kohtaus eri kuvakulmin, 9’28"), Ridleygrams (Storyboard-vertailu, 8’42"), Title Design (alkutekstien toteutus, 1’46"). Deleted and Alternate Scenes: (14 kpl poistettuja ja/tai vaihtoehtoisia kohtauksia ohjaajan kommentein). Marketing Gallery: Theatrical Trailers (2 kpl), TV Spots (18 kpl), Still Photos, Poster Concepts. DVD Credits.