Rutiinisuoritus
Kahdeksankymppinen Ridley Scott on ohjaaja, joka pystyisi tekemään visuaalisesti sujuvan elokuvan vaikka puhelinluettelosta. Scottin heikoimmatkin elokuvat ovat kertakatseltavia hänen poikkeuksellisen hyvän elokuvatajunsa takia. John Paul Getty III:n kidnappauksesta kertova All the Money in the World lukeutuu näihin teoksiin. Rutiinisuoritus, joka ei jätä kummoistakaan merkkiä elokuvahistoriaan tai edes Scottin uraan, mutta täyttää tehtävänsä valkokankaalla.
John Paul Getty III oli aikanaan maailman rikkaimmaksi sanotun Jean Paul Gettyn pojanpoika, joka 16-vuotiaana kidnapattiin Roomassa vuonna 1973. Nuorimies virui vankeudessa viisi kuukautta ennen vapautumistaan lunnaita vastaan. Tänä aikana kidnappaajat leikkasivat hänen toisen korvansa.
Kidnappauksesta kertova All the Money in the World perustuu John Pearsonin kirjoittamaan kirjaan. Perusasiat seuraavat elokuvassa todellisia tapahtumia, mutta esimerkiksi henkilöiden suhteen on otettu vapauksia.
Vaikka kidnappaus on elokuvan keskiössä, All the Money in the Worldin kiinnostavin anti on suunnattoman rikkaan isoisä-Gettyn suhtautuminen jälkeläisiinsä ja erityisesti näiden äitiin Gail Harrisiin, jonka on vaikea ymmärtää, miksi isoisä ei maksa vaadittuja lunnaita pojanpojastaan.
Elokuvan draama ja jännite lepäävät ennen kaikkea isoisän ja äidin välisessä pelissä selvittää kidnappaus ja saada poika takaisin. Christopher Plummer ja Michelle Williams tekevät vahvat roolit isoisänä ja äitinä. Gettyn oikeana kätenä nähtävä Mark Wahlberg jää kokolailla heidän varjoonsa, osin myös siksi, että hänen roolihahmonsa jää tarinan edetessä yhä tarpeettomammaksi niin juonen kuin draaman kannalta.
Kidnappaukselle ja John Paul Getty III:n vankeudelle annetaan elokuvassa paljon tilaa. Vastaavia kidnappauskuvauksia on tehty ja nähty sen verran paljon, että nämä osuudet tuntuvat elokuvassa osin turhalta painolastilta. Teinipojan vankeus ja yhden kidnappaajan esiin nostaminen siirtävät painopistettä pois draaman ja jännitteen kannalta olennaisemmasta ytimestä eli äidin ja isoisän kamppailusta sekä tapauksen saamasta julkisuushuomiosta.
Elokuvan ylivoimaisesti kiehtovin hahmo on Jean Paul Getty, jolla sanotaan olevan kaikki raha maailmassa. Hän sijoittaa varojaan taiteeseen, koska kokee esineet ihmisiä läheisemmiksi ja luotettavammiksi. Yltiöpäisen saita ukko suostuu maksamaan lunnaatkin vain lainana, josta voi hyötyä verovähennyksinä. Gettyn kautta rikkauden inhimillistä kurimusta käsitelläänkin All the Money in the Worldissa paljon syvällisemmin kuin viikon toisessa rikkauteen pureutuvassa ensi-illassa, kotoisessa Kaikki oikein -elokuvassa.
Kidnappaus ja sen varaan rakennettu kaavamainen jännäri ovat elokuvassa kuitenkin niin hallitseva elementti, että kiinnostavammat sivujuonteiden teemat tukahtuvat sen varjoon. Lopputulos jääkin tältä osin sujuvaan keskinkertaisuuteen, mikä Scottin uralla ei riitä kovin korkealle.
Lopulta elokuva tultaneenkin parhaiten muistamaan siitä, että vain viikkoja ennen elokuvan kaavailtua ensi-iltaa isoisä-Gettyä alun perin esittänyt Kevin Spacey sai ahdistelusyytöstensä takia potkut elokuvasta ja Scott korvasi hänet Christopher Plummerilla. Kohtaukset jouduttiin kuvaamaan Plummerin kanssa pikaisesti uudestaan. Scott olisi tiettävästi halunnut Plummerin jo alun alkaen pääosaan, mutta rahoittajat olivat vaatineet rooliin Spaceyn.
Pikakomennuksestaan huolimatta Plummer tekee erinomaisen rooliin ja suorastaan hallitsee koko elokuvaa, vaikka hänen valkokangasaikansa sinänsä jää muita vähemmälle. Merkittävän roolihenkilön näyttelijän vaihtuminen ja uusintakuvaukset eivät sinällään näy elokuvasta, mutta ovat väistämättä jättäneet jälkensä lopputulokseen. Ohjaajan itsensä mukaan Plummerin tulkinta Gettystä poikkesi melkoisesti Spaceyn tulkinnasta, ja tämä on todennäköisesti siirtänyt elokuvan draamallista painopistettä juuri isoisään vaikka juonellisesti kyse on pojanpojan kidnappauksesta. Arvoitukseksi jää, minkälainen lopputulema olisi ollut, jos Plummer olisi ollut alusta lähtien mukana.
Toimituskunnan keskiarvo: 2,3 / 4 henkilöä
Seuraava:
Rodin
Kuulun kuvanveistäjän kiehtovasta elämästä on tehty tyhjänpäiväinen elokuva.
Edellinen: Downsizing
Laatunäyttelijät päätyvät keikistelemään lupaavassa mutta kliseisessä draamakomediassa.