Presidentin kyyditys valkokangas

Samuli Valkaman tuorein ohjaustyö Presidentin kyyditys on vauhdikas tositapahtumiin perustuva komedia. Elokuva kertoo Suomen ensimmäisen presidentin Kaarlo Juho Ståhlbergin kyydityksestä Kulosaaresta Joensuuhun äärioikeistoaktiivien toimesta lokakuussa 1930. Kepeän tunnelmainen teos tuo valkokankaalle tarinan Suomen historiasta, jossa totuus on todella tarua ihmeellisempää.

Elokuvan juonen ytimessä on Jussi Vatasen näyttelemän Eero Kuussaaren sisäinen konflikti. Jo ensimetreillä annetaan tietää, että Kuussaari valehtelee vaimolleen saaneensa ylennyksen everstiksi. Oli sitten kyse egosta, vastuuntunnosta vaimoa kohtaan tai sokeasta kunnianhimosta, hän päätyy ylennyksen toivossa tottelemaan Lapuan liike -aktiivinakin tunnetun kenraali K.M. Walleniuksen (Aku Sipola) käskyjä, vaikka tietääkin sen olevan väärin. Ryyppyillan päätteeksi kaksikko päättää tilata presidentin kidnappauksen. Tämä muistetaan seuraavana aamuna ja siitä alkaakin varsinainen töhöily.

Tunnelmaltaan elokuva on levoton ja humoristinen eikä vakavasti otettavia hetkiä juurikaan löydy. Valintana tämä on kiinnostava, sillä harvoin suomalaista historiaa tuodaan valkokankaalle kreisikomediana. Valitettavaa kuitenkin on se, että elokuva on parhaimmillaan vain hymähdyttävän hauska. Se onnistuu huvittamaan säännöllisin väliajoin, mutta huteja tulee sitäkin enemmän. Liian suuri osa elokuvan vitseistä on huonosti rytmitettyjä tai väkinäisiä jo kirjoituspöydältä lähtien. Näyttelijöistä parhaiten huumorin taitaa Vatanen, joka ajoittaa lakoniset sutkautuksensa pätevästi.

Presidentin kyyditystä vaivaa se, ettei se anna ottaa itseään tosissaan missään vaiheessa. Hahmojen karikatyyrimaisuus ja hyperbolinen käyttäytyminen olisivat perusteltuja piirteitä, jos elokuva olisi hauskempi. Ainoa hahmo, josta löytyy kerroksia, on Kuussaari, mutta elokuva heittää myös hänen psykologisointinsa leikiksi, vaikka esimakua vakavammasta lähestymisestä alkupuolella saadaankin.

Elokuvan kiitettävimmät osuudet ovat kuvaus ja lavastus. Vaikka vauhtia ja vaarallisia tilanteita löytyykin, elokuva malttaa ottaa aikansa laajojen ja hyvin sommiteltujen kuvien kanssa. Tämä päästää ajalleen uskolliset ja vaikuttavat lavasteet oikeuksiinsa. Mittakaavaltaan näinkin maltillisessa teoksessa on hienoa nähdä maailman luokan ammattitaidolla toteutettuja kuvia menneiden aikojen miljöistä.

Presidentin kyyditys on parhaimmillaan viihdyttävä elokuva, joka on narratiivisista vapauksistaan huolimatta yllättävän totuudenmukainen kertomus yhdestä Suomen historian erikoisimmista poliittisista tapauksista. Tosielämän tapaus on kieltämättä kiinnostava, mutta itse elokuva jää valitettavan keskinkertaiseksi komediaksi, joka huvittaa, mutta ei tarpeeksi.