The Dog Stars valkokangas

Ridley Scottin perusasioihin palaava elokuva The Dog Stars (2026) on hänen paras ohjauksensa sitten The Last Duelin (2021), joka sekin keskittyi rajatun aiheensa taidokkaaseen kuvaamisen. Peter Hellerin kirjaan pohjaava ja Mark L. Smithin (The Revenant, 2015) käsikirjoittama The Dog Stars on melankolisen maanläheinen lähitulevaisuuden kuvaus, vaikka liiteleekin taivaalla Cessna 182 -pienlentokoneen mukana. Keskiössä ovat luottamuksen ja rakkauden teemat väkivaltaiseen anarkiaan ajautuneessa maailmassa, joka ei ole kovin kaukana omastamme.

Simppeli tarina seuraa mekaanikkolentäjä Higiä (Jacob Elordi), joka etsii parempaa elämää Coloradon erämaasta, jossa osa selviytyjistä pyrkii rauhalliseen rinnakkaiseloon ja osa metsästää toisiaan. Koiransa Jasperin lisäksi Higin toverina hylätyllä kiitoradalla toimii karaistunut Bangley (Josh Brolin), jonka suhtautuminen selviytyjiin on kyynisempi. Paremman elämän toivossa Hig lähtee Cessnallaan etsimään muita selviytyjiä kohdaten isän (Guy Pearce) ja tämän tyttären Ciman (Margaret Qualley).

The Dog Starsissa kohtaavat tyylillisesti ja aiheeltaan I Am Legend (2007), The Last of Us (2023–) ja Mad Maxit, mutta sen luoma lähitulevaisuuden maailma on realistisempi. Smithin käsikirjoituksen luoma kerronnan rytmitys ja Scottin varmaotteinen ohjaus luovat tempoltaan rauhallisen elokuvan, joka ei nojaa ainoastaan toiminnallisen juonen edistämiseen vaan myös ihmissuhteiden rakentamiseen.

Hellerin kirjaa tuntemattomille katsojille elokuva toimii rakenteeltaan ja onnistuu viemään yllättäviinkin suuntiin perinteisen post-apokalyptisen genren puitteissa. Elokuva olisi jopa hyötynyt pidemmästä kestosta nyt monien kohtausten jäädessä turhankin tiiviiksi viitaten vain useisiin mahdollisuuksiin, mihin tarina olisi voinut edetä. The Dog Staria voisi pitää erittäin onnistuneena saavutuksena keneltä tahansa muualta kuin arvostetulta Scottilta, jonka tuotannossa teos jää ohjaajansa keskikastiin.

Flunssaviruksen aiheuttaman apokalypsin tyhjentämä ja luonnon jälleen valtaama maailma luodaan Erik Messerschmidt hienon kuvauksen avulla, jossa lentokohtaukset vakuuttavat kuten Dunkirkissa (2017) aikanaan. Coloradon autioituneet maisemat ilmentävät tuhon jälkeistä maailmaa paremmin kuin digitaalisesti luodut rapistuvat suurkaupungit. Selviytyjien erilaiset yhteisöt rauhallista elämää rakastavista mennoniitoista ja väkivaltaan turvautuvista jengeistä olisivat kaivanneet vielä lisää syventämistä.

Scottin teoksille ominaisesti laatunäyttelijöitä vilisevässä elokuvassa kaikki tekevät tasokasta työtä. Elordi ja Qualley vahvistavat asemaansa nuorina tähtinä ja Brolin on parhaimmillaan Sicario-elokuviensa kaltaisena toiminnan kovettamana ammattisotilaana. Ainoastaan Allison Janey jää lentoemäntä- ja johtajahahmonsa räväkkyyden kangistamaksi.

Scott on tunnettu elokuvantekijänä ekonomisuudestaan ja teostensa visioiden omaperäisestä tulkinnasta. Tähtien katseluun tyytyvä The Dog Stars ei uudista genreään, mutta pysyy ohjaajansa avaruusseikkailuiden sijaan niin tuotantona kuin temaattisestikin maanpinnalla. Keskittyessään ihmisyyden tarkasteluun se onnistuu odotuksia paremmin.