Pelimiehet valkokangas

Ridley Scottin uusin ohjaustyö on tyylitelty ja hyvin näytelty, mutta kaavamaiseksi sortuva huijarielokuva. Yllättäviä käänteitä sisältäviä huijausleffoja syntyy nykyisin kuin sieniä sateella, ja tekijöiden täytyisi kyetä ihmeisiin, jotta nämä pätkät enää yllättäisivät katsojiaan. Matchstick Men ei onnistu yllättämään, mutta on kuitenkin viihdyttävää katseltavaa. Elokuvan päähenkilön erilaiset fobiat ja eräänä päivänä oven taakse ilmestyvä teini-ikään varttunut tytär antavat tarinalle kaavoista poikkeavaa sisältöä, jonka avulla voi unohtaa juonen lukuisat ongelmakohdat. Huijarielokuvia paljon katsoville juoni saattaa olla pettymys, sillä tarina on monilta osin ennalta arvattava eikä itse huijauskaan nouse parhaisiin mahdollisiin ulottuvuuksiin.

Roy Waller ja tämän suojatti Frank Mercer ovat pikkurikollisia, jotka huijaavat kunnon kansalaisten säästörahoja. Summat ovat tosin sen verran mitättömiä, ettei niillä rikollinenkaan onnistu rikastumaan. Frankilla on suunnitelmissa suuremman luokan huijaus, mihin Roy on haluton osallistumaan, kunnes eräänä päivänä hän tapaa 14-vuotiaan tyttärensä, jota ei tiennyt olevan olemassakaan. Ennen niin järjestysintoinen ja agorafobiasta kärsinyt Roy joutuu opettelemaan uusille tavoille ja suostuu myös Frankin suureen keikkaan, johon tytärkin lopulta vedetään mukaan. Huijattava ei vain suostu liian helposti huijattavaksi ja kopla joutuu ennen pitkää vaikeuksiin.

Nicolas Cage tekee mukiinmenevän roolisuorituksen fobioista kärsivänä huijarina. Jossain määrin miehen maneerit alkavat tosin muistuttaa aiemmissakin leffoissa nähtyä nykimistä, mutta ongelmaksi asti tämä ei onneksi muodostu. Cagen näyttely myös kärsii Scottin ohjauksesta, kun tämä innostuu kuvaamaan tämän mielenliikkeitä ja sisäistä maailmaa ennemmin kikkailevilla leikkauksilla kuin että antaisi näyttelijän tehdä parastaan. Alison Lohman tekee jälleen energisen suorituksen teini-ikäisen tyttären roolissa, mielenkiintoista on nähdä, mihin tyttö pystyy kun saa toisenlaisiakin osia näyteltäväkseen. Sam Rockwell esiintyy myös edukseen ketkuilevana bisneskumppanina, ja tuo huumoria mukaan elokuvaan. Hänen hahmonsa jää ikävä kyllä taka-alalle, kun isän ja tyttären suhdetta puidaan oikein urakalla.

Leffa on hetkittäin hyvinkin hidastempoinen, kun tarinassa keskitytään syventämään isän ja tyttären välistä suhdetta. Scott ei onneksi kuitenkaan sorru liikaan sentimentaalisuuteen, paitsi elokuvan viime hetkillä, jolloin tarinan opetus tulee esiin oikein kunnolla alleviivattuna. Matchstick Men ei ole täysin onnistunut tuotos omassa lajityypissään, mutta täyttää silti viihdyttävän elokuvan kriteerit kohtalaisesti.