Valheiden verkko kotikatsomo

Ridley Scott lukeutuu Hollywoodin kiinnostavimpiin nykyveteraaneihin, joka vielä yli seitsemänkymppisenä tahkoo elokuvia sellaista tahtia, että monta nuorempaa tirehtööriä huimaa. Pitkälle uralle mahtuu klassikkoja ja mahalaskuja. Scott on kuitenkin niitä ammattimiehiä, jotka kehnoimmillaankin saavat aikaiseksi teknisesti moitteetonta ja sujuvaa elokuvaa. Sisältö vain välillä hapuilee jossain sivuraiteilla.

Yhdysvaltojen sählääminen Lähi-idässä on jatkunut sen verran pitkään, että aihetta käsittelevissä elokuvissakin maistuu jo leipääntymisen maku. Syriana ja Rendition olivat aihepiirin kriittisinä luentoina vielä kiinnostavia, mutta The Kingdomin kaltaisissa mekastuksissa ajatus ja sanottava ovat hautautuneet totutun pullistelun ja t-pussifilosofoinnin alle.

Valheiden verkko sijoittuu jonnekin edellä mainittujen elokuvien välimaastoon. Teknisesti sujuvaan toimintajännäriin on saatu ujutettua muutama sana asiaakin, mutta lopputulos on Lähi-idän kriisin ja terrorisminvastaisen toiminnan suhteen hampaaton ja jokseenkin yhdentekevä. Kysymys on enemmän kahden CIA-ukon kukkotappelusta kuin eri kulttuurimaailmojen kohtaamisesta, vakoilusta ja terrorismin syistä ja seurauksista.

Leonardo DiCaprion esittämä Roger Ferris on CIA:n kenttämies, joka pistää itsensä likoon terroristijahdissa. Hänen juoksuttajaan toimii vakoilupomo Ed Hoffman (Russell Crowe). Miesten näkemykset ja ajatukset asioiden hoitamisesta eivät täsmää ja perusasetelma muistuttaakin perin piinaavasti tuiki tavallista poliisijännäriä, jossa kadulla toimivan etsivän ja toimistossa istuvan pomon maailmat eivät kohtaa. Suurkaupungin sijaan nyt näyttämönä on vain Lähi-itä.

Scottin käsissä elokuvalla on hyvä rytmi ja toiminnallisuus palvelee tyylillä tarinan jännitysluonnetta, mutta viime kädessä tätä jännitettä ja draamaa ei ole riittävästi. Henkilöhahmot jäävät hyvästä rakentelusta huolimatta liian ohuiksi. Elokuva kärsii tästä paljon, koska tarinan painopiste on enemmän henkilöhahmoissa kuin tapahtumissa ja toiminnassa.

Leonardo DiCaprio ja Russell Crowe suoriutuvat rooleistaan sinänsä hyvin, ja varsinkin Crowe osoittaa monista kollegoistaan poiketen kykenevänsä omaksumaan uskottavasti hyvinkin erilaisia rooleja maskuliinisista toimintasankareista toimistopöydän nyhveröihin. Kameran takana Scott taas ottaa jälleen kerran miljöön erittäin hyvin kuvallisesti haltuun ja pitää kerronnan tahdin tiiviinä. Nämä yksittäiset ansiot eivät kuitenkaan nosta elokuvaa keskiveroa kiinnostavammaksi, koska sisältö olisi kaivannut kipeästi tuoreempia näkökulmia ja draama selkeästi kantavampaa jännitettä.