Televisiojournalismin tähtihetki
Kylmän sodan alkuvaiheiden kommunistivainot ja Neuvostoliiton vakoilutoiminta Yhdysvalloissa puhuttavat edelleen historiantutkijoita. Viimeaikaisten 1950-lukua käsitelleiden elokuvien pohjalta saa helposti mielikuvan, jossa kuvitteellisia kommunisteja vainoava öykkäri Joe McCarthy hallitsee USA:n politiikkaa ja mentaliteettia. Good Night, and Good Luck. osaltaan tukee tätä näköharhaa.
Tosiasiassa mccarthyismilla ei ilmiönä ollut sentään tällaista mittakaavaa, olkoonkin että sen vaikutus kulttuuriin, kulttuuripolitiikkaan ja yliopistoelämään oli kohtalokasta. Erityisen pahaa jälkeä syntyi Hollywoodissa, jonne epäamerikkalaista toimintaa tutkiva komitea iski jo kolme vuotta aiemmin ennen Joe McCarthyn nousua. McCarthyn vaikutusvalta oli suurimmillaan Korean sodan alkuvuosina, mutta jos media nosti hänet kommunistijahtaajien keulakuvaksi, niin media myös edesauttoi hänen poliittisen uransa päättymistä.
George Clooney olettaa, että yleisö tuntee kommunistivainojen historialliset yksityiskohdat ja jättää siten aikalaiskontekstin katsojan oman historiatietoisuuden varaan. Good Night, and Good Luckin sankarina on Edward Murrow, joka See it Now -ohjelmassaan rohkeasti muokkasi television uutisohjelmia journalistisempaan ja kantaaottavampaan suuntaan. Murrow haastoi Joe McCarthyn, tosin vasta siinä vaiheessa kun McCarthyn vaikutusvalta alkoi hiipua jo republikaanienkin keskuudessa. Murrow’n hyökkäystä kohtalokkaampaa hänen kannaltaan oli se, että CBS lähetti McCarthyn komitean kuulusteluja suorina lähetyksinä amerikkalaiskoteihin. Wisconsinin alkoholisoituneen senaattorin röyhkeä ja holtiton kuulustelutaktiikka paljastui kaikessa vastenmielisyydessään. Good Night, and Good Luck. seuraa prosessia tätä asiallisesti, kiihkottomasti ja historiallista todenmukaisuutta kunnioittaen. Välillä liiankin asiallisesti.
Näin herkullisesta historiallisesta taustamateriaalista olisi luullut irtoavan hulppeaa draamaa. Luulot karisevat sitä mukaa mitä pitemmälle Good Night, and Good Luck. etenee. Clooneylla on merkillisiä vaikeuksia löytää tarinaan kunnollista dramaturgista imua. Tasapaksu käsikirjoitus ja tasapaksu ohjaus tuottavat elokuvaa, jossa yksikään sivuosahahmo ei erotu kirjaimellisesti harmaasta kokonaisuudesta. Ohjaajan tapa käyttää alkuperäismateriaalia on kunniahimoista: Joe McCarthy esiintyy elokuvassa ainoastaan uutisfilmien kautta. Katsoja pääsee näin kurkistamaan aitoihin dokumenttipätkiin ja arvioimaan itse McCarthyn esiintymistä, mikä sinänsä on hienoa. Mustavalkofilmin käyttö limittää arkistomateriaalin sujuvaksi osaksi tarinaa, mutta suurempi ongelma onkin itse tarinan kerronta.
Good Night, and Good Luck. yrittää erottautua Hollywood-tuotannoista käyttämällä eurooppalaisen art house -elokuvan sävyjä. Clooney käyttää puhuvia päitä kiusallisen paljon sanomansa esille tuomiseen. Onkin yllättävää, kuinka kiinnostavista aineksista on saatu aikaan yleisilmeeltään varsin vaisu teos. Onneksi vaisuus ei koske elokuvan poliittista sanomaa.
Poliittisesti Clooneyn elokuva toimii aikalaiskommentaarina, jonka todellisena maalitauluna on terrorismin varjolla kansalaisvapauksia kaventava Bushin hallinto. Paralleeli mccarthyismin ja 9/11-jälkeisen hysterian välillä on tehokas. Clooneyn liberaalit pyrkimykset ovat kunnioitettavia, sillä vielä elokuvan valmistumisaikana Bushin hallinnon kritisointi oli vähemmän muodikasta kuin nyt. Hyvistä tarkoitusperistä ei silti automaattisesti synny hyvää taidetta.
Dvd:n lisämateriaalit eivät tuota iloa katsojalle. Behind the Scenes -osiossa Murrow’n työtovereita ja elokuvantekijöitä haastatellaan ilman jäsentävää kontekstia. Yksi jakso oikeaa See It Now-ohjelmaa olisi ollut hieno veto tässä. Taas esimerkki siitä, kuinka mielikuvituksettomasti dvd:n lisämateriaaleja laaditaan.
Nostan kaikesta huolimatta George Clooneylle hattua jo pelkästään siksi, että hän on elokuvallaan tuonut Edward Murrow’n journalistisen perinnön parrasvaloihin. Murrow ansaitsee sen. Ja Yhdysvallat tarvitsee sitä vastapainona Fox Newsin meuhkaavalle konservatiiviuholle. Epäonnistumisistaan huolimatta Good Night, and Good Luck. on haasteellinen yritys kartoittaa aikakauden ilmapiiriä kahden mediahahmon kaksintaistelun näkökulmasta. Vaikka elokuvana Clooneyn ohjaus on yliarvostettu, sen poliittinen painoarvo nostaa sen tärkeäksi ja rohkeaksi aikalaiskommentaariksi.
Toimituskunnan keskiarvo: 3,1 / 9 henkilöä
Seuraava:
Hiroshima, rakkaani
Arvostelu elokuvasta HIroshima Mon Amour / Hiroshima, rakkaani.
Edellinen: Hiroshima, rakkaani
Arvostelu elokuvasta HIroshima Mon Amour / Hiroshima, rakkaani.