Voi veljet, missä lienet? valkokangas

Kolme toisiinsa kahlittua vankia pakenee maissipellon halki. He saavat kyydin sokealta resiinakuskilta, joka kertoo heidän joutuvan koettelemuksiin. Niistä selvittyä miehiä kuitenkin odottaisi aarre. Näin alkaa Coenin veljesten uusin elokuva Voi veljet, missä lienet? Tuttuun tapaan Joel ohjaa ja Ethan tuottaa. Käsikirjoituksen veljekset ovat rustanneet yhdessä. Tarina perustuu väljästi Homeroksen Odysseia- eepokseen, jonka tapahtumat on siirretty 1930-luvun Mississippiin.

Karkurijoukon johtajana yrittää vaihtelevalla menestyksellä toimia Everett Ulysses McGill (George Clooney), joka on jatkuvasti neuroottisen huolissaan kampauksensa kunnosta. Joukkoon kuuluvat myös Pete (John Turturro) ja Delmar (Tim Blake Nelson). Varsinkin Nelson on loistava roolissaan alistuvana ja yksinkertaisena Delmarina. Hyvin roolistaan suoriutuu myös supertähti George Clooney. Tv-tähtenä kannuksensa ansainnut Clooney ei ole sortunut toimintaelokuvien tusinatähdeksi, vaan hän näyttää valitsevan elokuvaroolinsa huolellisesti. Kolmikon lisäksi elokuvassa on myös useita mainioita sivuhenkilöitä, joista mieleenpainuvimpia ovat Michael Badaluccon raivoisasti tulkitsema pankkirosvo George "Babyface" Nelson sekä vaalikampanjaa käyvä kuvernööri Pappy O’Daniel (Charles Durning).

Aarretta etsiessään ja paholaismaista metsästäjäänsä (Daniel Von Bargen) paetessaan kolmikko ajautuu Odysseuksen tavoin harharetkille. Paikat vaihtuvat ja kommelluksia riittää niin paljon, ettei juonta kannata tarkemmin selittää. Odysseuksesta tutut seireenit ja kyklooppi ovat tietysti mukana kuvioissa. Kaikki huipentuu kuitenkin poliittiseen peliin, jossa oma roolinsa on niin Ku Klux Klanilla, rikolliskolmikolla, kuin kuvernöörilläkin. Ja sitten on vielä vedenpaisumuskin. Tapahtumia siis riittää, eikä tylsistymisestä ole pelkoa.

Nykypäivän auteurit

Voi veljet, missä lienet? on veijarikomedia. Se ei kuitenkaan ole pinnallinen sekoilu, vaan huumorin ohella tarjoillaan myös vakavampaa draamaa. Odysseus-eepos toimii elokuvassa lähinnä viitekehyksenä. Tarina ja kerronta ovat Coenin veljesten taattua tyyliä. Omaperäistä ja karikatyyrimäistä, mutta kuitenkin jollain sympaattisella tavalla hyvin koskettavaa. Vaikka elokuvan hahmot ovatkin kaikkea muuta kuin realistisia, on heihin samastuminen silti helppoa. Coenien karikatyyrimäiset hahmot ovat paljon inhimillisempiä kuin useimpien elokuvien niin sanotut realistiset henkilöt.

Coenin veljekset ovat niitä harvoja nykypäivän elokuvantekijöitä, joita voidaan hyvällä syyllä kutsua auteureiksi. He ovat taiteilijoita, jotka pystyvät jatkuvasti luomaan itsensä näköisiä elokuvia. Hollywoodin kaupallisessa koneistossa he ovat onnistuneet tasapainoilemaan häilyvällä viihde- ja taide-elokuvan rajalla. Heidän elokuvissaan on aina ollut selkeä, viihdyttävä juoni. Mutta Coenien elokuvien juju on kuitenkin aina ollut siinä, miten tämä juoni on kerrottu. He eivät ole koskaan tyytyneet tavanomaisiin ratkaisuihin, vaan yllätyksellisyys ja omaperäisyys ovat aina antaneet leimansa heidän elokuvilleen. Näin on syntynyt tunnistettava ja omaleimainen tyyli, josta Coenien elokuvat voi tunnistaa.

Voi veljet, missä lienet? ei olisi kovinkaan kummoinen tarina ilman Coenin veljesten kosketusta. Huolellinen kuvailmaisu, sujuva kerronta ja omintakeinen dialogi tekevät elokuvasta nautittavan katselukokemuksen. Kun mukaan vielä lisätään tarinaa loistavasti tukeva musiikki, on koossa aivan erinomainen elokuva.