Hiroshima, rakkaani kotikatsomo

"Ajan kuluessa turrumme niin muiden ihmisten kärsimyksille, että voimme käydä pitkällemme Auschwitzin hylättyihin polttouuneihin ja valokuvauttaa itsemme muistoksi", kirjoitti John Ward artikkelissaan ohjaaja Alain Resnais’ta. Vaikka Ward taisi viitata Resnais’n edelliseen elokuvaan, Auschwitzin kauhuja kuvanneeseen elokuvaan Yö ja usva (1955), kuvaa hänen lauseensa myös Hiroshima, rakkaani – elokuvan sanomaa. Kärsimykseen ei voi samaistua, jos ei ole kokenut samaa.

Alun perin Resnais suunnitteli samankaltaista dokumenttia Hiroshimaan pudotetusta pommista kuin hän oli neljä vuotta aiemmin tehnyt Auschwitzista. Resnais ja käsikirjoittaja Marguerite Duras päättivät kuitenkin lopulta tehdä hiljaa hyväksytystä ja järkyttävästä aiheesta täyspitkän elokuvan. Pohjan elokuvalle antoi arviolta sadan tuhannen ihmisen hengen vaatinut atomipommi, jonka Yhdysvallat pudotti 6. elokuuta 1945.

Ranskalainen näyttelijätär (Emmanuelle Riva) on Hiroshimassa vuonna 1959 kuvaamassa elokuvaa, jonka on tarkoitus olla rekonstruktio toisen maailmansodan tapahtumista. Resnais piikitteli jo itseään väittämällä, että sodan tapahtumien kuvaaminen uskottavasti on täysin mahdotonta. Kukaan ei pysty ymmärtämään Hiroshimaa ellei ollut itse paikalla. Turistin ymmärrys on röyhkeää sinisilmäisyyttä, sillä vaikka on lukenut aiheesta ja kiertänyt aiheeseen liittyviä museoita, ei kuitenkaan pysty ymmärtämään niitä ihmisiä, jonka lähiomaisille tragedia tapahtui.

Ranskatar viettää yön japanilaisen miehen (Eiji Okada) kanssa ja heidän välilleen syntyy side, jonka alku on aina toisen maailmansodan tapahtumissa. Molemmille sota on aiheuttanut trauman, josta he eivät pääse vapaiksi. Omilla tahoillaan he ovat joutuneet kärsimään ja jäljet näkyvät edelleen. Nainen rakastui sodan aikana saksalaiseen sotilaaseen ja joutui maksamaan kielletystä rakkaudestaan kotikaupungissaan Neversissä. Japanilaisen miehen perhe puolestaan tuhoutui Hiroshimassa. Kärsimyksiä vertaillaan ja jossain mielessä Resnais kääntää asetelman ylösalaisin, sillä naisen kärsimykseen kiinnitetään paljon enemmän huomiota. Kärsimystä on vaikea mitata.

Elokuva sai ilmestyessään ristiriitaisen vastaanoton. Viipyilevä runollisuus ei miellyttänyt kaikkia ja on se myönnettävä, että tämä elokuva kannattaa katsoa ainakin kaksi kertaa. Elokuvassa kun ei ole oikeastaan juonta ja henkilöhahmojenkin voidaan ajatella symboloivan muita kuin ihmisiä. Tavallisten tarinankerrontatapojen hylkääminen aluksi vieraannuttaa mutta lopulta palkitsee.

Uudenlaisen ilmaisun vuoksi Resnais’n elokuva sai ylistävän vastaanoton Ranskan uuden aallon ohjaajien keskuudessa. Vaikka Resnais itse oli kymmenen vuotta muita uuden aallon ohjaajia vanhempi ja selkeästi avoimemmin vasemmalla, otti Hiroshima, rakkaani heti paikkansa uuden aallon mestariteosten joukossa. Vuosikymmenien jälkeenkin se on säilyttänyt vaikutusvoimansa. Elokuva on mykistävä kokemus, joka vaatii katsojaltaan paljon. Se saa parhaimmillaan unohtamaan kaiken, mitä Hollywood-elokuva on opettanut tarinankerronnasta ja aikakäsityksestä.

Erinomaisesti elokuvasta huolimatta nyt julkaistussa dvd-painoksessa on paljonkin toivomisen varaa. Levy ei nimittäin sisällä minkäänlaisia ekstroja.