The Drama valkokangas

The Drama on elokuva, jota on markkinoitu etukäteen yhteiskunnallisia kulisseja kolistelevana romanttisena komediana. Ohjaaja Kristoffer Borgli tuo osaltaan mukanaan viittauksen siihen, että ihan perushäätarinasta ei ole kyse. Ohjaaja on aina ollut kiinnostunut ristiriitaisesta ja tunteista herättävistä aiheista. Hybrididokumentti Drip (2017) esimerkiksi seurasi energiajuoman mainoskampanjaa, joka oli rakennettu väkivallan ympärille ja Dream Scenariossa (2023) Nicholas Cagesta tulee ihmisten unissa vieraileva cancel-kulttuurin uhri.

Emma (Zendaya) ja Charlie (Robert Pattinson) ovat menossa naimisiin. Seurapiirihäiden viimeinen viikko on täynnä tapaamisia häihin liittyen. Juhlaviinejä maistellessa leikillinen peli suurimmista salaisuuksista jättää heidät selviytymään totuuspommin jälkimainingeista. Voiko yksittäinen paljastus nuoruudesta saada heidät harkitsemaan koko parisuhteensa tilaa? He joutuvat pohtimaan, mitä rakkaus voi kestää ja minkä tiedon kanssa he voivat elää.

The Drama näyttäytyy aluksi mustalta romanttiselta komedialta, jossa pariskunta ottaa mittaa toisistaan kuin Kathleen Turner ja Michael Douglas 1980-luvun romanttisissa komedioissa. Elokuva ottaa kuitenkin nopeasti äkkiväärän käännöksen poliittisen satiirin puoleen. Se pyrkii läpivalaisemaan yhteiskunnallisia rakenteita ja niitä verhoavaa tekopyhyyttä kuin pohjoismaiset ohjaajat Ruben Östlund etunenässä ovat ennen sitä tehneet. Norjalaisen Borglin The Drama leikittelee myötähäpeällä upottamalla sen keskelle seurapiirihäitä. Borglilta puuttuu kuitenkin kaikki se nyanssi ja monikerroksellisuus, mitä hänen esikuviltaan on opittu odottamaan.

Elokuvan katse väkivaltaan ja Yhdysvaltoihin on näkökulmaltaan ulkopuolinen ja hyvin eurooppalainen. Yrittäessään erottaa yksittäisen aiheen omaksi kokonaisuudekseen, tulee elokuva sivuttaneeksi väkivaltaan liittyvät yhteiskunnalliset rakenteet. Esimerkiksi väkivallan ihannoiminen esteettisistä syistä liittyy yleensä enemmän eurosentriseen äärioikeistoon, eikä nyt ota huomioon väkivaltakeskustelun ympärille kiertynyttä rakenteellista rasismia ja seksismiä Yhdysvalloissa. Tilanne on hieman sama kuin Three Billboards Outside Ebbing, Missourin (2017) kohdalla, jolloin ulkopuolinen katse vääristi keskustelua tehden siitä pinnallisemman kuin oli tarkoitus.

Kauttaaltaan hyvin näytellyssä elokuvassa Zendaya ja Pattinson saavat paljon irti aineistosta, joka ei shokkiarvon lisäksi tarjoa paljoa pureskeltavaa. Alana Haimin esittämälle Rachelille on tarjottu ehkä herkullisin rooli tekopyhänä kaasona. Miten hyvin tunnemmekaan lähimmäisemme voi olla jalo lähtökohta elokuvalle, mutta Borgli ei jaksa keskittyä tähänkään teemaan.

The Drama on elokuva, joka luulee olevansa syvällinen, mutta ei onnistu kaatamaan kulisseja, joita se yrittää paljastaa. Three Billboards Outside Ebbing, Missourin käsikirjoitus oli sentään napakalla dialogilla höystetty. Täysin eri vaikeusasteella toimivan Östlundin kritiikki taas osuu kohteeseensa, jossa eurosentrisyys on voimavara ei näköeste. Ulkopuoliselle katseelle on paikkansa, mutta se vaatii, myös parempaa perehtyneisyyttä. Välillä kritiikitön ajatusmaailman ristiin siirto Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä tuntuu opettavaisesti sormea heristelevälle neuvonnalle, joka olisi vaatinut paremman taustoittamisen.

Pelkkä trollaus ei ole sama asia kuin rohkeus. The Drama jää hyvin pinnalliseksi kokonaisuudeksi, joka ei ole ymmärtänyt aihettaan. Se ei oikeastaan tunnu edes olevan siitä kovin kiinnostunut. Lopputulos on kylmän tyylitelty elokuva, jonka musiikkiraita ja miljöökuvaus on osuvaa, mutta onnistuu tekemään siitäkin tylsää poseerausta.