Ocean's Eleven kotikatsomo

Vuoden 1960 Ocean’s Eleven toi ensi kertaa valkokankaalla yhteen Las Vegasin kuuluisan ja viinanhuuruisen joukkion (Frank Sinatra, Dean Martin, Sammy Davis, Jr., Peter Lawford, Joey Bishop), jota myös "Rottalaumaksi" (Rat Pack) kutsuttiin. Elokuvana tämä alkuperäinen ei ollut elämää suurempi ja se toimikin yksinomaan lauman jäsenten suuren karisman vuoksi. Frank, Dean ja Sammy ovat viihdemaailman suuria käsitteitä. Oscar-voittaja Steven Soderberghin ohjaama uunituore Ocean’s Eleven - korkeat panokset -elokuva (2001) ei ehkä pääse näyttelijöidensä karismallaan samaan, mutta tämä 2000-luvun versio on toiminnaltaan ja sujuvuudeltaan aivan toista luokkaa. Helppokäsitteinen megaelokuva pelihelvetti Las Vegasin huikean keinotekoisissa maisemissa.

Danny Ocean (George Clooney) on ammattivaras, joka samana päivänä vankilasta päästyään alkaa suunnitella kaikkien aikojen ryöstöä, jossa kolme menestyvää kasinoa aiotaan puhdistaa samanaikaisesti. Temppu saattaisi hypoteettisesti onnistua, sillä holvi on hotelleille yhteinen. Avukseen ocean tarvitsee vanhoja ja uusia kavereitaan, jotka ilmestyvät kuvaan Brad Pittin, Matt Damonin, Don Cheadlen ja Elliot Gouldin hahmoissa. Pakolliseksi naiseksi ja Oceanin ex-vaimoksi saatiin Julia Roberts. Tähtikaarti näyttelee rutiinillaan, paitsi vanha jarru Gould, jonka katkeroitunut kasinonomistaja on huikea karikatyyri.

Elokuvaan mukaan otetut hotellikasinot Bellagio, Mirage ja MGM Grand lienevät suostuneet yhteistyöhön riemumielin ilmaisen julkisuuden vuoksi, vaikka niiden rahat siis ovatkin rosmojen mielenkiinnon kohteina. Näiden kapitalismin kehtojen tuhannet sopuhintaiset hotellihuoneet pitävät kyllä huolen siitä, että voittoa tulee. Ocean’s Eleven - koskeat panokset onkin konkreettinen esimerkki Hollywoodin ja kaupallisten brändien intiimistä symbioosista.

Varsin usein tähtinäyttelijöitä täyteen lastatut suurelokuvat ovat epäonnistuneet sirpaleisen juonen tai puuttuvan henkilökemian takia. Soderberghin ohjaus on tässä kuitenkin tasapainoista eikä Clooneya lukuun ottamatta kukaan muu "celebrity" ole yliedustettuna toisten kustannuksella. Lopputuloksena onkin kullan kimallusta, sekunnintarkkaa suunnittelua ja pikkuviisasta sanailua, varsin nautittavaa viidettä siis.