Lapsen näkökulmasta

Suomessa näyttelijän siirtyminen ohjaajaksi ei ole kovin tavallista. Meillä on totuttu siihen, että suutari pysyy lestissään. Peter Franzén osoitti jo pari vuotta sitten, että näyttelemisen lisäksi hänestä on myös tarinankertojaksi. Esikoisromaani Tumman veden päällä (2010) keräsi laajalti kiitosta.

Tumman veden päälläNyt Franzénin kertojan taidot ovat laventuneet elokuvan puolelle. Oma romaani on ollut luonteva lähtökohta ensimmäiselle elokuvaohjaukselle. Lopputulos on sen verran vakuuttava, että Franzénin soisi siirtyvän kameran taakse pysyvämminkin.

Franzénin omaelämäkerrallinen tarina kertoo ekaluokkalaisesta Petestä, joka elää tavallisen huoletonta lapsuuttaan rakastavassa perheessä. Synkkä pilvi varjostaa perheonnea kuitenkin aina silloin, kun isäpuoli ottaa miestä väkevämpää ja muuttuu vaimonhakkaajaksi.

Tumman veden päällä käsittelee perheväkivaltaa lapsen näkökulmasta. Tämä on elokuvan ehdoton vahvuus. Lapsen kautta vaikea aihe avautuu kouriintuntuvasti ilman rautalangasta väännettyä moralisointia saati muuta saarnaa. Lapsen silmät riisuvat asiat sellaisiksi kuin ne ovat ilman turhaa selittelyä. Näin elokuva kykenee operoimaan suoraan katsojan tunteisiin.

Tumman veden päälläVahvat näyttelijäsuoritukset ja hallittu visuaalinen kerronta tuovat osansa elokuvan tunnelmaan. Ilmeisesti näyttelijä osaa ohjata näyttelijöitä tarvittavalla tavalla, sillä roolit ovat kauttaaltaan onnistuneita. Nuori Olavi Angervo suoriutuu vakuuttavasti Peten roolista ja erityisesti Samuli Edelmann tulkitsee isäpuolta sellaisella väkevyydellä, että vastaavia suorituksia näkee suomalaiselokuvissa harvoin.

Kuvallisena kertojana Franzén tuo mieleen Clint Eastwoodin. Kumpikin välttää turhaa kikkailua ja luottaa klassiseen elokuvakerrontaan, joka on parhaimmillaan erittäin sujuvaa, joskin hieman persoonatonta. Raskaassa aiheessa eleetön mutta taiten tehty kerronta puolustaa paikkaansa.

Tumman veden päälläSujuvasta kuvakerronnastaan huolimatta elokuvan rakenteessa on hajanaisuutta. Peten kuvitteluosuudet ja lasten keskinäiset kohtaukset ovat ymmärrettäviä tasapainottamaan synkkää aihetta, mutta kerronnan rakenteessa ne ovat hieman kömpelöitä ja vievät elokuvan fokusta toisaalle. Tämä tuo kokonaisuuteen hienoista tyhjäkäyntiä, kun tarina ei etene samalla intensiteetillä läpi elokuvan.

Esikoisohjaukseksi Tumman veden päällä on onnistunut. Tyyliltään ja ilmaisultaan harkittu teos erottuu edukseen suomalaisessa elokuvassa, eikä todellisuuteen yhtä konkreettisesti pureutuvia vakavia aiheita elokuvissamme turhan usein käsitellä.

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,8 / 4 henkilöä