Elokuva koiran silmistä ja hyvistä ihmisistä

Markku Pölönen on Suomen yksi menestyneimpiä elokuvatekijöitä viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Onnenmaa, Kivenpyörittäjän kylä, Kuningasjätkä ja Badding olivat kaikki menestyksiä, elokuvia joissa lähihistoria, maaseutu ja nostalgia olivat voimakkaasti läsnä. Vuonna 2001 valmistunut Emmauksen tiellä oli maaseutukuvaelmastaan huolimatta edeltäjiinsä verrattuna melkoinen outolintu, kokeilu, joka sai ristiriitaisen vastaanoton. Ohjaaja itse kuittaa tekemänsä humoristisesti:

– "Se oli selkeä oire tuollaisesta neljänkympinkriisistä, että saattaa päästä elokuvantekijältä tuommoisena tuotoksena maailmalle."

Veikko Huovista Pölönen on arvostanut nuoresta miehestä asti, joten innostus oli suuri, kun hän sai tietää Fennada Filmin tuottajalta Kari Saralta Huovisen olevan valmis antamaan jonkin teoksistaan filmattavaksi. Pölösen suunnitelma koostaa elokuva useammista teoksista ei miellyttänyt kuitenkaan kirjailijaa ja niinpä Pölönen sai Huoviselta paluupostina romaanin Koirankynnen leikkaaja. Idea oli siis alkujaan Huovisen itsensä.

Koirankynnen leikkaaja on kuvattu Pohjois-Karjalassa ja Enossa, Pölösen omilla kotikonnuilla. Elokuvan teossa kotikenttäedullakin on merkitystä.

– "Tässä oli vielä näin, että tämä on kuvattu velipoikani metsäpalstalla. Nepotismi rehottaa elokuvan tekemisessä. Tämä johtui siitä, että saimme näin vapaasti muokata maisemaa, elokuva tehtiin ulkolavasteissa. Kotikenttäetu on myös sitä, että tietää paikallisten ihmisten mentaliteetin ja mitä näyttelijät heistä saavat. Paikalliset ihmiset hoitavat puolet näyttelijäohjauksesta, koska he istuttavat tällaiset Helsingistä tulleet näyttelijät siihen maisemaan. Olisi aivan eri juttu tehdä tällaista jossain Pasilan metsikössä."

Näyttelijät suoriutuivat hyvin savotasta ja erityismaininnan Pölönen antaa Taisto Reimaluodolle, joka on puhdasverinen stadin kundi, mutta kirves pysyi hänenkin käsissään. Näyttelijävalinnoissa ohjaaja kiinnitti huomiota kasvoihin. Kolmensadan kuvatun miehen joukosta etsittiin "epookkinaamoja", joita voisi uskottavasti käyttää tämän tyyppisessä elokuvassa.

– "Heidän joukossaan oli minulle jo Kuningasjätkästä tuttuja miehiä, jotka osaavat sen työn ja kun tarkasti katsoo, niin nämä työtehtävät on aika tarkasti annettu tietyille henkilöille."

Oma valintaprosessi oli tarinan johtotähden eli Sakke-koiran valinta. Parinkymmenen koekuvatun suomenpystykorvankoiran joukosta valikoitui enolainen Korpisaran Tuuli. Ohjenuorana oli löytää koira, jolla oli lumoavan kauniit silmät.

– "Huovinen romaanissaan hyvin painokkaasti esittää sen asian, että se on se sytyke Mertsille, ne koiran silmät, lähteä tälle vaivalloiselle retkelle pelastamaan koiraa. Ja kirjassahan sanotaan Kuosmasen suulla, että kyllä minä aina pistän koiran silmät naisen silmien edelle."

Laittaako Pölönen itse koiran silmät naisen silmien edelle?

– "Niitä on monenlaisia naisia ja niitä on monenlaisia koiria, että... taidemalli Larsson, tämä ruotsalainen, pisti lehmän silmät edelle naisen silmistä, että... perversionsa kullakin!"

Sohlberg opettajana

Pölösen elokuvat ovat olleet kuvailmaisultaan vahvoja ja elokuvallisia. Hän on tehnyt kaikissa elokuvissaan yhteistyötä saman kuvaajan, Kari Sohlbergin kanssa.

– "Tässä täytyy voimakkaasti painottaa tätä meidän kuvaaja–ohjaaja-suhdetta. Silloin kun aloitin Onnenmaassa, olin aivan oppipoika. Sohlberg on ollut minulle se tärkein opettaja kuvallisen ilmaisun suhteen. Tämä on ollut tällainen oppilas/kisälli-suhde jo pitkään ja on edelleenkin."

Sohlberg ja Pölönen tekevät tiivistä yhteistyötä suunnitellessaan kuvallista ilmaisua. Pölöselle tärkeimpiä ovat kohtausten aloitus- ja lopetuskuvat. Yhteisten päätösten pohjalta Sohlberg laatii piirtäen kuvakäsikirjoituksen, Koirankynnen leikkaajassa noin 900 piirrosta. Kuvakäsikirjoituksen avulla elokuvan rakenteen ymmärtää hyvin, ja se on ennen kaikkea suunnittelun työkalu. Varsinainen hienosäätö tehdään aina itse kuvaustilanteessa.

Usein elokuvissa, joissa luonto ja maisema ovat eräitä perustekijöitä, ne nousevat helposti pääasiaan ja elokuvasta tulee maisemamaalailua. Pölönen on samaa mieltä.

– "Niin usein käy ja silloin puhutaan yleensä kuvaajan elokuvista, negatiivisessa mielessä. Tässä elokuvassa on hyvin vähän sellaisia kuvia, joissa ei ole toimintaa sisällä, kaikkiin maisemakuviin pyrittiin laittamaan jotain mielekästä toimintaa. Sellainen kuvaileva aines, tarinasta irralliset näkymät, jäi näin vähäiseksi."

Talvella kuvaaminen asetti myös omia haasteitaan ja osoittautui raskaaksi. Puolitoistametrinen hanki tekee esimerkiksi kuvaustekniikan kokoamisesta vaikeaa ja vaivalloista.

– "En yhtään ihmettele, minkä takia talvikuvauksia niin vähän tehdään. Se on pirun kovaa työtä ryhmälle – ja hidasta."

Pohjolan talvessa on omaa hyvinkin elokuvallista taianomaisuutta ja "postikorttimaisuuden" tavoittamiseksi pyritään usein kuvaamaan tykkylumen aikaan. Pölönen myöntää, että hekin toivoivat lumista ja pakkasen puremaa maisemaa, mutta sitä ei tällä kertaa ollut tarjolla. Ja parempi niin.

– "Minusta sopi hyvin tarinaan, että maisema oli arkisemman näköistä. Tässä jos voisi käyttää sellaista sanontaa, että metsä näyttää talousmetsältä. Ja se maisema puineen liittyy kovasti paljon siihen työhön. Näin jälkeenpäin se tuntuu sopivan elokuvaan paremmin kuin jos olisi ollut pittoreskia. Se menee ällöttäväksi sellainen maalaileminen, jos tarkemmin ajattelee."

Koirankynnen leikkaajan Pölönen kokee tietynlaisena päätyönään, sillä se sulkee erään ympyrän. Ensimmäisessä lyhytelokuvassaan Yön yli (1984) hän käsitteli myös sodan seurauksia eli saamaa teemaa kuin nyt. Lyhytelokuva oli kuitenkin Pölösen omin sanoin varsin mustavalkoinen ja tehty vailla minkään näköistä huumoria, toisin kuin nyt vanhemmalla iällä tehdyssä Koirankynnen leikkaajassa.

– "Mitenkäs minä sen nyt jossakin vaiheessa muotoilin... se on ikään kuin pientä hymyn karetta tuon suuren elämänpyörän vempaajan kasvoilla."

Family man

Pölönen on seurannut suomalaisen elokuvan kehitystä kymmenen vuoden ajan ja merkittävimmäksi kehitysaskeleeksi hän mainitsee markkinoinnin taidon.

– "Se mikä näyttäisi olevan lopullisesti opittu, on elokuvien markkinointi ja se on erittäin hienoa. Tosin tällä hetkellä siitä, että osataan markkinoida, ollaan suorastaan pikkuisen sekaisin. Se on alkanut vaikuttaa ehkä jossakin määrin myös elokuvien aihevalintoihin. Mutta tämä on välivaihe. Nyt tästä lähtien, jos ajatellaan positiivisesti suomalaista elokuvaa, niin alkaa tulla sisällöllisesti merkittäviä elokuvia, jotka on markkinoitu ammattitaitoisesti, ja silloin suomalaisella elokuvalla ei voisi enää paremmin mennä. Uskon, että tämä nykyinen buumi kuvata 2000-luvun sinkkujen ja kaupunkilaisihmisten ongelmia tällä tavalla on yksi vaih,e ja nyt siirrytään sitten toisiin asioihin."

Oman kehityksensä elokuvantekijänä Pölönen näkee niin, että tekemisestä on tullut vähemmän vaistonvaraista. Sohlbergin ei tarvitse kaitsea enää niin paljon ja työprosessi on rauhoittunut.

– "Jos tässä nyt pienen salaisuuden paljastaa, niin tämä oli ensimmäinen elokuva, jossa en pelännyt tätä koneistoa enää yhtään. Uskalsin ottaa oman aikani, enkä kiirehtinyt systeemin mukana. Nyt systeemi pyöri siihen tahtiin kuin itse halusin."

Koirankynnen leikkaaja jää toistaiseksi Pölösen viimeiseksi elokuvaksi. Lopullista vetäytymistä elokuvien parista hän ei julista, mutta korostaa, että nyt on aika perheelle eikä seuraavasta mahdollisesta elokuvasta ole edes mitään visiota.

– "Olen huomannut tässä pitkiä elokuvia suunnitellessa ja ollessa mukana rahoituksen järjestämisessä ja muussa, että olen ollut luvattoman paljon siten, että olen kyllä kotona, mutta en läsnä. Kaikki, jotka tunnen ja joilla on pieniä lapsia, ovat sanoneet, että se aika menee niin nopeasti ohi ja että sitä katuu aivan helvetisti, jos ei ole niiden kanssa silloin. Minulla on myös sellainen hieno suunnitelma tehdä tv-sarjaa ja aion pikkuhiljaa tässä sitä kehitellä ja tuota... olla enemmän niin kuin tällainen family man."

Elokuvantekijä Pölöseltä televisiosarja on uusi aluevaltaus, ja vaikka sarjan sisällöstä tai teemoista hän vielä hiljaa onkin, niin odottamisen arvoista Pölösen sarjasta tulee jo tällä vähäiselläkin evästyksellä:

– "Koittaisin ainakin lyödä kiilaa siihen, että ei tulisi taas sellaista kylmännihkeää ihmissuhdemössösarjaa, vaan että siinä olisi idealistisempi ote asioihin – joka vetoaisi ihmisten parempaan puoleen enemmän."

Aivan, kuten Koirankynnen leikkaajakin.

Markku Pölösen haastattelu on kokonaisuudessaan kuunneltavassa muodossa.