Matti valkokangas

Elävistä legendoista tehdyt elokuvat tuskin koskaan ovat kovinkaan rehellisiä kuvauksia päähenkilöidensä edesottamuksista, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Matinkin sanotaan vain löyhästi perustuvan Matti Nykäsen elämään. Kansainvälinen urheilijasankari ja suomalaisten juorulehtien kultapoika on toki värikkyydellään elokuvan arvoinen tapaus.

Monella alalla "ansioituneen" Matin elämään olisi voinut keskittyä useammankin eri näkökulman kautta. Suurmieselokuvien vakiovaiva on kuitenkin epätoivoinen yritys kattaa vähän kaikkea ja olla kertomatta syvällisemmin oikeastaan yhtään mitään yhtään mistään. Markus Selinin tuottamaa ja Aleksi Mäkelän ohjaamaa Mattia vaivaa pahiten juuri keskittyneen näkökulman puute, mikä heijastuu rikkonaisena kokonaisuutena ja paikallaan polkevana kerrontana.

Näkökulman rajaaminen Matin urheilijauraan olisi ollut sikälikin mielenkiintoista, että hänen aktiiviuransa jälkeen on jo varttunut nuorempaa ikäpolvea, jolle mäkeä hyppäävä Matti on tuntematon. Myös urheilumaailman vaietumpien lieveilmiöiden ja kulissipelien penkominen olisi kutkuttavasti raottunut jalon suomalaisurheilun myyttiä, nykyisin kun jo tiedetään, ettei suomalaisessa urheilussakaan aina olla puhkuttu eteenpäin pelkällä sisulla ja vilpittömällä urheiluinnolla.

Tämä kaikki käydään Matissa läpi lähinnä sivujuonteena elokuvan keskittyessä enemmän siihen Mattiin, joka on mielikuviimme luotu tiedotusvälineiden toimesta 1990-luvulta lähtien. Journalismin irvikuvaa edustavien roskalehtien sivuilla Matti on elänyt omaa elämäänsä jo niin pitkään, että reaalisen henkilön sijaan voitaisiin puhua mediahahmosta, jonka todellinen minuus on tainnut hukkua jo show’n päätähdeltä itseltäänkin.

Elokuvassa Mattia yritetään ymmärtää. Ymmärtäminen on Mäkelälle ja käsikirjoittaja Marko Leinolle syiden ja seurausten siirtämistä muiden kontolle ja päähenkilön inhimillisyyden väkinäistä puleerausta. Matista tehdään enemmänkin surkuteltava uhri, jota hän osaltaan on varmasti ollut, mutta piiskaa vain ei tohdita sivaltaa sinne minne sen kuuluisi osua.

Mitä mielenkiintoista on suomalaisen miehen pieleen menneessä elämässä, huonossa käyttäytymisessä ja vastuunpakoilussa, kun näitä tarinoita ovat kapakat pullollaan. Eksploitaatiosta elävällä julkisuudella ja sen kuurosokeilla kuluttajilla tuntuu olevan loppumaton pakkomielle röhkiä jätteissä, jotka olisi järkevintä jättää tonkimatta. Valitettavasti Matin tekijätkin osallistuvat tähän, vaikka elokuva väistääkin räikeimmän rahastuksen Nykäsen edesottamuksilla.

Elokuvana Matti on kovin keskinkertainen. Alun ja lopun monologit ovat turhaa selittelyä ja kerronta on kokonaisuutena tylsän kaavamaista. Tarina ei saa tuulta alleen edes hyppyrimäessä. Parhaiten lentoon päästään studiossa, kun Matti opettelee laulamaan Jani Volasen oivasti esittämän Nipan puistellessa päätään.

Ongelmallisin hahmo on Peter Franzénin esittämä Nick Nevada, jolle on kovin vähän kaikupohjaa edes todellisuudesta. Franzén alkaa olla myös maneeriensa vanki ja mieleen väistämättä tulevat roolit Markku Pölösen elokuvissa Badding (2000) ja Emmauksen tiellä (2001) eivät ainakaan auta asiaa. Jasper Pääkkösen suoritusta nimiroolissa voi luonnehtia kohtuulliseksi. Matin hahmo on niin pintapuolisesti kirjoitettu, että suurta tulkintaa siitä on tuskin voinut edes tehdä. Pääkkösen toivoisi hiljalleen saavan alleen kunnollisesti kirjoitettua rooleja, jotta voisi nähdä onko hänessä aineksia todelliseksi elokuvanäyttelijäksi.

"Bisnes loppuu kuin kananlento," toteaa Jope Ruonansuun esittämä tissibaarin omistaja antaessaan lähtöpasseja Matille ja Nickille siinä pelossa, että tulevan ratsian aikana Nykänen löytyy hänen baaristaan. Matin hyppyura katkesi kuin kananlento vuoden 1991 Val Di Fiemmen MM-kisoihin, kun kaikkien aikojen parhaimmaksi tituleeratun mäkihyppääjän sijoitus oli isonmäen kisassa viideskymmenes. Tosiasioiden draamallisen tulkinnan sijaan aikamme mäkikotka lennätetään viinanhöyryisen tarinan myötä mäkimontusta erotiikkabaarin strippitangolle ja Mervin – elokuvassa Mirvan – huomaan. Matti on kuin Koivusalon tuotantoa, tosin roisimmin toteutettuna.