Loirin kolmas jäähyväiselokuva

Vesa-Matti Loirin elämästä kertova Vesku-dokumentti ilmestyi vuonna 2010. Vuoden kestäneiden kuvausten aikana ohjaaja Mika Kaurismäki ja Loiri viettivät tiiviisti aikaa yhdessä ja tutustuivat kunnolla toisiinsa. Elokuvassa terveysongelmien kanssa painiva Loiri epäilee elokuvauransa loppuvan juuri tähän kyseiseen dokumenttiin, mutta pian sen ilmestymisen jälkeen kiinnostus heräsi uudelleen.

Kun Vesku näki itsensä siinä dokumentissa, hän päätti ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyä. Kerran hän sitten kysyi minulta, että jos ohjaisin, niin hän voisi tehdä vielä yhden fiktion, kertoo Kaurismäki.

Tuloksena oli katsojamenestys Tie pohjoiseen (2012), mutta vastoin odotuksia sekään ei vielä jäänyt Loirin jäähyväisiksi. Draamakomedia Elämältä kaiken sain on kolmas Loirin ja Kaurismäen yhteistyönä syntynyt elokuva. Temaattisesti tekijät päättivät jatkaa tuttujen aiheiden parissa.

Dokumentin kuvauksissa tuli keskusteltua Veskun elämän kautta elämän peruskysymyksistä. Ikääntyminen, työ, lapset, naiset, avioero – ilot ja surut. Siinä tehtiin vahva perustyö ja tavallaan sitä dialogia jatkettiin Tie pohjoiseen -elokuvassa. Ja nyt se jatkuu tässä Elämältä kaiken sain -elokuvassa.

Yhtenä teemana elokuvassa on vanheneminen ja vanhustenhoito. Aihe kosketti vahvasti ikääntyviä tekijöitä. Kaurismäki kertoo, että Loirikin joutuu painimaan sellaisten kysymysten kanssa, kuten kuinka kauan hän voi vielä asua yksin. Aihe koskettaa ikäihmisten lisäksi myös heidän läheisiään, ja kokijoina elokuvassa ovatkin vanhenevan Urhon (Loiri) lisäksi hänen tyttärensä (Armi Toivanen).

Ennen kuin elokuvaa alettiin tehdä, soitin Loirille ja kuulin, että Vesku onkin sairaalassa. Siinä ei ollut mitään vakavaa, mutta kuultuani asiasta ehdotin, että laitetaan hahmo varmuuden vuoksi pyörätuoliin. Kun aloimme kuvata, hän oli paremmassa kunnossa, eikä olisi tarvinnut tuolia, mutta päätimme jättää sen, koska se sopi hahmoon. Fiktio ja todellisuus sekoittuivat tässä Urhon hahmossa, ja se tekee siitä luontevan ja varmasti uskottavan.

Kieroilevat remonttireiskat

Vaikka Loiri onkin eittämättä elokuvan tähti, on hänen ympärilleen kasattu laaja hahmogalleria. Juoni on suoraviivainen ja helposti seurattavissa, mutta mukana on myös yllättäviä käänteitä. Kaurismäki alkaa äkkiä puhua huijarirakentajista, jotka remontin edetessä muuttuvat yhä tungettelevammiksi ja lopulta putsaavat kodin kaikesta kallisarvoisesta. Vaikka päärooli räätälöitiin Loiria varten, tarinan kehittely alkoi itse asiassa toisesta päästä.

Tuttavaperheelle oli käynyt vastaava tilanne Vantaalla. Heillä oli talo, joka jo natisi liitoksissaan ja liitossakin oli vähän natinaa. He päättivät alkaa remontoida taloa ja palkkasivat remonttiryhmän, joka hyvin nopeasti alkoi ottaa taloa haltuun. He alkoivat käyttää suihkua, käydä jääkaapilla ilman lupaa ja aamulla, kun pariskunta tuli aamiaispöytään niin remonttiryhmä oli siellä jo vallannut paikat.

Pian ryhmä alkoi käyttäytyä uhkaavasti. Talon omistajat menivät puhumaan poliisille ja kävi ilmi, että remonttiryhmän pomolla oli rikollistausta. Hän oli polttanut oman pizzeriansa, ollut YK-joukoissa ja joutunut sielläkin vaikeuksiin. Kun kuulin tämän tarinan niin ajattelin heti, että siinä olisi hyvät elokuvalliset lähtökohdat.

Elokuvan tarinakrediitti on merkitty kirjailija Petri Karralle ja kustannusyhtiö Gummeruksen nettisivujen mukaan Elämältä kaiken sain perustuu Karran kirjoittamaan romaaniin Kotiinpaluu – iloisten ihmisten huvila. Kaurismäen mukaan elokuva ei perustu suoraan kirjaan, vaan ne on tehty osin samoista lähtökohdista ja niissä on siksi samanlainen kuvio.

Kun päätimme Veskun kanssa tehdä elokuvan, minulla oli tämä isä–tytär-suhde mielessä. Halusimme sijoittaa heidät vanhaan taloon, jossa remontoidaan samalla taloa ja ihmissuhteita. Remonttimies Kaken hahmo perustuu melko tarkkaan kuulemiini tosiasioihin.

Kaikki tämä mahdutettuna yhteen elokuvaan kuulostaa raskaalta. Tuntuiko tekijöistä missään vaiheessa, että tarinassa on nyt liikaa tavaraa?

Ei minun mielestäni. Minusta on hyvä, että siinä on erilaisia tarinoita. Olen kuullut kommentteja, joissa Kaken hahmoa pidettiin yllättävänä. Siinä on toinen taso, joka sopii elokuvaan hyvin – tavallaan twist. Ei se kuitenkaan ole liian monimutkainen.

Lue myös