Vares – Kaidan tien kulkijat valkokangas

Vuoden sisällä valkokankaalla on nähty nyt neljä Vares-elokuvaa. Niiden sisältö on julkaisutahdin tapaan ollut liukuhihnamaista. Pohjanoteeraus oli kakkososa Huhtikuun tytöt, mutta sen jälkeen laatu on ollut paranemaan päin. Nyt teattereihin tuleva Kaidan tien kulkijat on toinen Anders Engströmin ohjaamista Vareksista, ja samalla toinen, jota alusta alkaen suunniteltiin teatterielokuvaksi. Ensimmäisen osan tapaan se on takuuvarmaa työtä ja lienee sarjan onnistunein osa tähän mennessä.

Turun sijasta elokuva sijoittuu Pohjanmaalle, kuvitteelliseen Kahdenvirranmaan pikkukylään. Vares saapuu tutkimaan nuoren tytön murhaa paikallisen pastorin pyynnöstä. Likapyykkiä tonkiessaan hän törmää pian paikalliseen hurmoshenkiseen lahkoon, jota johtaa yhtälailla hurmoshenkinen Taisto Raappana (Peter Franzén).

Edellisten osien heikkoudet vaivaavat Kaidan tien kulkijoitakin. Vareksen pitäisi olla tarinan päähenkilö, mutta liian usein hän toimittaa statistin virkaa. Eri tapahtumapaikka tosin auttaa, sillä Vares horjuttaa pelkällä läsnäolollaan  pikkukylän rutiineja. Vastakkainasettelu Vareksen ja lahkon jäsenten välillä on jo itsessään seuraamisen arvoista ja elokuvan sivuhahmot ovat paljon kiinnostavampia kuin edellisissä osissa. Reijo Mäen mielipidettä kiihkomielisistä lahkoista ei tarvitse kahta kertaa arvailla. Lieneekö kirjaversiossa ollut sitten jotain vieläkin rajumpaa, sillä Otava ei suostunut aikoinaan julkaisemaan Kaidan tien kulkijat -kirjaa sen sisällön takia.

Etenkin loppua kohden Vares on siis omassa elokuvassaan pelkkä sivustakatsoja, eikä ratkaise yhtään mitään. Tämä on sääli, sillä elokuvan lähtöasetelmassa olisi aineksia enempäänkin. Itse tarinan lisäksi potentiaalia on hukattu myös elokuvan henkilöissä. Esimerkiksi Petteri Summasen esittämästä lahkolaiskonstaapeli Larvasta odotti alun perusteella jotain, mutta loppujen lopuksi hahmolla ei ollutkaan tarinassa mitään virkaa. Isoin valopilkku on Aake Kallialan esittämä paikallinen kylähullu Paskamantteli. Rooli sopii Kallialalle kuin nyrkki silmään ja hahmo itse on kaikessa vilpittömyydessään mielenkiintoista seurattavaa.