Näytetään 180 artikkelia 4036:stä
Keski-ikäisen introvertin miehen on riistäydyttävä arkensa päiväunista ja lähdettävä reissuun voidakseen säilyttää työpaikkansa.
Jussi Lahtonen
Ainoat oikeat on genrensä puolesta tervetullut tuulahdus, mutta samalla paraatiesimerkki siitä, miten kevyttä sinkkukomediaa ei tulisi tehdä.
Sampo Bergman
Ella ja kaverit -elokuvasarjan toinen osa on hyväntahtoinen mutta typerä lastenelokuva.
Joonas Alanne
Perheen pienimmillekin soveltuva Eemeli-animaatio on mukavan vanhanaikainen.
Juha Rosenqvist
Laadukkaan draaman selkäranka on sen vahva näyttelijäkaarti ja oivaltava käsikirjoitus.
Emmi Koivumäki
Talvinen seikkailu on hyvä satuanimaatio mainioilla päähenkilöillä.
Espanjalainen kauhudraama on laadukas mutta hengetön.
Taitavasti tehty sarjakuva-adaptaatio, joka valkokankaalla herää elämään aivan omilla ansioillaan.
Toinen osa Hobitti-tarinaa jatkaa Bilbo Reppulin ja kääpiöretkikunnan seikkailuja ykkösosaa taiturimaisemmin.
Elokuvaajina tunnettujen J-P Passin ja Jarkko T. Laineen esikoiselokuva on luonnikas kuvaus jurosta suomalaismiehestä.
Lukas Moodyssonin raikas elokuva tyttökolmikosta, joka perustaa punkbändin 1980-luvun Tukholmassa.
Heidi Horila
Tieteistarina on ajankohtaisempi kuin koskaan, mutta elokuva kärsii kiireestä ja hahmonkehityksen puutteesta.
JP Jokinen
Näkökulmasta riippuen Isänmaallinen mies joko onnistuu tai epäonnistuu sanomansa välittämisessä.
Kannabiksen kasvattaja Timo Haarasta kertova dokumentti kertoo enemmän maanviljelystä kuin kannabiksen päihdekäytöstä.
Riina Kesänen
Todentuntuinen ranskalainen arkidraama uusperheen elämästä.
Visuaalisesti edeltäjäänsä näyttävämpi elokuva perustuu sanaleikeille, jotka eivät taivu helposti suomenkielelle.
Luc Bessonin uutukainen yrittää olla musta komedia, mutta on sellaiseksi aivan liian idioottimainen.
Nimekkään näyttelijäkaartin Vegas-kohellus on valmiiksi pureskeltua velliä.
Nuoren Wertherin jäljillä on Jarmo Lampelan toinen pitkä elokuva tänä vuonna.
Ensimmäisestä osasta on menetetty juonellisia jännitteitä ja soljuva rakenne. Lopputulos ei ole enää mieleenpainuva.
Toisen ihmisen luo on pitkä matka Zagros Manucharin esikoiselokuvassa Salpa.
Pilvi Meriläinen
Moitteettomasti näytelty ja visuaalisesti kaunis elokuva kompastuu liian romaanimaiseen rakenteeseen ja turhaan selittelyyn.
Filth on yhden miehen, James McAvoyn, show.
Janne Kahila
Mustaa komediaa lähestyvä slasher-elokuva käyttää hyväkseen tuttuja ainesosia erittäin hyvin.
Keskinkertainen Escape Plan ratsastaa Stallonen ja Schwarzeneggerin nimillä
Jari Halosen visio Kalevalan mytologiasta on kiinnostava mutta kärsii kankeasta toteutuksesta.
Gravity on omaperäinen ja kunnianhimoinen, jopa ihmeellinen.
The World’s End on toimiva scifi-komedia, jossa keski-ikäiset miehet etsivät kadonnutta nuoruuttaan pubikierroksen vaahtoavista oluttuopeista.
Outi Hakola
Jotain siltä väliltä kuvaa sukupuolenvaihdoksen läpikäyvää Ninoa yksilöllisesti ja intiimisti pelkistämättä tätä tapausesimerkiksi.
Rax Rinnekankaan uusin elokuva toistaa edeltäjiensä teemoja liian tarkkaan, eivätkä kunnianhimo ja lopputulos tällä kertaa kohtaa toisiaan.
Diana onnistuu erottumaan britti-biofilmien ala-arvoisessa joukosta huonoudessaan.
Betoniyö on esteettisesti hivelevä elokuva, joka hukkaa aiheen traagisuuden kauneuteensa.
Pornoaddiktiota kypsästi käsittelevä romanttinen komedia on outolintu omalla kentällään.
Vertailtaessa alkuperäiseen vuoden 1976 versioon ei modernilla Carriella ole mitään hävettävää.
Seikkailuhenkisen laadukas tieteisfantasia ukkosenjumala Thorin uusista seikkailuista.
The Butler on odotetun sentimentaalinen, mutta mainiosti näytelty kansalaisoikeusdraama
Levottomasti toteutettu WikiLeaks-elokuva on parhaimmillaan silloin, kun se malttaa pohtia vapaan tiedonvälityksen problematiikkaa.
Innostus uuden maailman luontiin ja sen kaikkiin yksityiskohtiin tuntuu hallitsevan elokuvaa enemmän kuin itse tarina.
Merirosvousjännärissä amerikkalainen sankaruus on yllättävän kollektiivista.
Jouko Luhtala
Dome Karukosken tähänastisen uran onnistunein elokuva pureutuu avarakatseisesti rasismiin ja uusnatseihin.
Valloittava ajankuvaus pohtii ystävyyden kestämisen saloja.
Nostalgista Suomi-kuvaa vaalivassa dokumentissa etsitään argentiinalaisen ja suomalaisen tangon yhtymäkohtia.
Lumi Tirronen
Turbo on isolla rahalla tehty tusina-animaatio.
Catherine Deneuven karismaan nojaava road movie on parhaimmillaan alussa, jonka jälkeen se muuttuu perinteiseksi perhetarinaksi.
Promised Land on niin tylsä, ettei sitä lahjakkaista tekijöistä huolimatta voi kutsua edes hukatuksi mahdollisuudeksi.
Macheten toinen tuleminen on iloton ja tylsä.
The Grandmaster ei ole perinteinen toiminta- tai elämäkertaelokuva, vaan unenomainen pohdinta taistelulajien filosofiasta ja historiasta.
Laadukkaasti tehty norjalaiselokuva on mukavan vanhanaikainen mutta kaavamainen salaliittojännäri.
Aikamatkailulla höystetty romanttinen komedia jää hieman hajanaiseksi, mutta viehättää siirappimaisuudestaan huolimatta.
Epookiksi verhoiltu romanttinen komedia, joka on lähtökohdiltaan kiinnostava mutta lopputulokseltaan mitäänsanomaton