Nälkäpeli – Vihan liekit valkokangas

Nälkäpeli-sarjan filmatisoinnin onnistuminen ei ollut aina selvää, vaikka kirjasarjan lukijakunta oli suuri ja fanipohja valmis. Ensimmäisessä persoonassa kerrottu tarina on introvertin naissankarinsa ajatuksiin perustuva, eivätkä Katnissin omat huomiot todellisuudesta aina vastanneet hänen pelissä itsestään antamaansa kuvaa. Ensimmäinen osa onnistui tämän ristiriidan esiin tuomisessa pitkälti Jennifer Lawrencen vivahteikkaan roolisuorituksen ansiosta. Vaikka elokuvan 12-vuoden ikärajan kalastelu herättikin paljon kritiikkiä, lopputulos oli kuitenkin itsenäisesti omilla jaloillaan seisova toimintaelokuva.

Nälkäpeli – Vihan liekit hyppää suoraan muutaman kuukauden päähän edellisten Nälkäpelien lopettajaisista. Katniss Everdeenin ja Peeta Mellarkin voiton kunniaksi järjestetyllä kiertueella alkaa ilmetä kapinan kipinöitä ja suojellakseen perheitään nuorten käsketään pysyä tiukasti pääkaupungin propagandan sanelemalla polulla. Voittajista tulee kapinan symboli, minkä takia Nälkäpelien 75-vuotispäivien kunniaksi peliin tuodaan takaisin joukko edellisvuosien voittajia. Katniss ja Peeta löytävät taas itsensä lohduttomalta vaikuttavasta tilanteesta, mutta tällä kertaa vastustajat ovat kaikki kokeneita tappajia.

Elokuvasarjan ensimmäinen osa keskittyi kirjoissakin voimakkaasti läsnä olevaan tositelevisiokritiikkiin ja voittostrategioiden suunnitteluun. Sen takana vaikuttavat politiikat eivät olleet yhtä vahvasti läsnä kuin Vihan liekeissä. Uusimmassa elokuvassa propaganda ja siihen liittyvä kuvasto nousevat suurempaan osaan. Päähenkilöt alkavat ymmärtää, miten eleillä voidaan horjuttaa tyyntä julkisuuskuvaa ja miten pelistrategioista tulee poliittisia vallankäytön tapoja. Vaikka tämä tuodaan elokuvassa esiin, sitä ei lähdetä avaamaan kovin syvällisesti, mikä olisi voinut tuoda lisää kerroksia tarinaan.

Pitkästä kestostaan huolimatta elokuva ei juuri sisällä mieleenpainuvia kohtauksia. Voittajien kiertue ja harjoitusjakso ovat saaneet paljon aikaa. Vaikka niitä painotetaan myös kirjassa, niin Vihan liekeissä syy tuntuu olevan toimintakohtausten ja vaatteilla koreilun lisääminen elokuvaan, ei uusiin hahmoihin tutustuminen. Vihan liekit vaikuttaa välielokuvalta ennen suurta huipennusta. Jos jo sarjan toisessa osassa tarina muuttuu loppuratkaisua pohjustavaksi viivyttelyksi, se ei lupaa hyvää kahteen elokuvaan jaetulle trilogian päätösosalle.

Toki jo kirjojen kohdalla itse Nälkäpeli on kirjasarjan itsenäisin osa ja Vihan liekit valuu osittain päätöskirja Matkijanärhen puolelle. Se ei kuitenkaan estänyt itse kirjaa erottumasta muista. Nyt Vihan liekeissä tunnutaan taistelevan aikaa vastaan ja se juoksee mittavien juonenkäänteiden läpi mahdollisimman nopeasti. Selkeän alun ja lopun puuttuminen ei toisenlaisissa käsissä olisi ollut ongelma, mutta nyt elokuvan rakenne ei saa oikein minkäänlaista muotoa.

Elokuvan näyttelijäkaartia on laajennettu Philip Seymour Hoffmanin, Amanda Plummerin ja Jeffrey Wrightin kaltaisilla niminäyttelijöillä, mutta heille ei anneta juuri aikaa. Yleensä kilttien tyttöjen rooleissa nähtävä Jena Malone on riemastuttava lisä kirvestä heiluttavana Joanna Masonina ja Lawrence tekee tasaisen hyvää työtä Katnissin roolissa. Hahmojen tarinankaariin on vaikea investoida tunteiden tasolla, kun heille ei anneta aikaa. Ensimmäisen elokuvan kohdalla muut pelaajat olivat tuntematon uhka, mutta edellisvuosien voittajien kanssa tunteellista painolastia tulisi olla enemmän. Tässä kohtaa kirjan taustoittava voima voi auttaa katsojaa. Nälkäpelin kohdalla se ei ollut tarpeen.

Vihan liekit on pettymys Nälkäpelin jälkeen. Sen ilmapiiri ei ole yhtä ahdistava kuin ensimmäisen osan kohdalla. Tämä pohjaa varmastikin siihen juonelliseen muutokseen, joka ei enää aseta lapsia ottamaan mittaa toisistaan väkivaltaisten pelien merkeissä. Juonellisten jännitteiden ohella jotain muutakin on kuitenkin hävinnyt matkasta. Tarina ei enää solju luontevasti eteenpäin ja panokset jäävät mataliksi.