Salpa valkokangas

Salpa alkaa kuvilla aitauksessa olevasta hevosesta. Se haluaa pois mutta ei pääse. Myös päähenkilö Henri haluaa vapaaksi, koko elokuvan ajan.

Salpa on kertomus 14-vuotiaan puhevikaisen pojan yksinäisyydestä, rakastetuksi tulemisen välttämättömyydestä ja kaipuusta tulla nähdyksi. Se saa ensi-iltansa 20. marraskuuta Lapsen oikeuksien päivänä. Tämän vuoden teemana ovat vammaisten lasten oikeudet.

Kotiopetukseen joutuva ja vaikeasta änkytyksestä kärsivä 14-vuotias Henri (Elis Lindfors) on elämässään vaiheessa, joka määrittää hänen suhtautumistaan maailmaan ja muihin ihmisiin. Hän etsii lämpöä ja turvaa, mutta hänelle läheisin ihminen, isä (Eero Enqvist), ei pysty sitä antamaan. Sietämättömäksi kasvava tilanne pakottaa Henrin pyytämään apua tutulta hevoskouluttajalta (Elena Leeve).

Eikä Salpa päästä helpolla. Siinä on alakuloinen ja ahdistava sävy, ja Henrillä muuttumaton asento. Vain hevosille voi osoittaa hellyyttä. Se saa inhoamaan isää ja ympäristöä, ja kysymään, miksi Henri ei ole aiemmin saanut apua änkytykseensä, kuten hän isältään kysyy.

Pitkät unenomaiset kuvat, varjot ja valot, vähäeleisyys ja hiljaisuus lisäävät elokuvan tehoa ja saavat keskittymään tarinaan. Mutta siinä on jotain kiehtovaa ja uuttakin. On hyvä, että ohjaaja on luottanut toisenlaiseen tapaan. Elokuvassa on kuitenkin helpotuksen hetkensä. Ja se jättää tunteen, että Henrin käy hyvin.

Henriä esittävä Kallion ilmaisutaidon lukiossa opiskeleva ja teatteria harrastava Elis Lindfors onnistuu roolissaan. Elämässä hapuilevaan teiniin on helppo samastua. Ja häntä haluaa koko ajan tsempata: nosta nyt pääsi ja suorista ryhtisi, näytä kaikille.

Salpa on ajatuksia herättävä ja toiveikaskin kuvaus maailmasta, jossa ihmiset eivät halua olla toisilleen läsnä. Se sopii nykypäivään. Elokuva haastavasta aiheesta, joka herättää vieläkin ihmetystä.

Se on myös maamme ensimmäinen pakolaisen tekemä pitkä elokuva. Zagros Manucharin ohjaus ja käsikirjoitus perustuu hänen omiin kokemuksiinsa ulkopuolisuuden tunteesta ja hän on onnistunut sen kuvaamisessa hyvin. Irakin kurdialueelta Suomeen vuonna 1994 paennut Manuchar löysi avun yksinäisyyteensä elokuvista. Hän kiinnostui elokuvateosta 13-vuotiaana ja tarttui kameraan. Hän on ohjannut kolme lyhytelokuvaa Vastavirtaan (2006), Näkökulma (2007) ja Vielä tämän hetken (2009) ja näytellyt muun muassa tv-sarjassa Veljet (2008) ja elokuvassa Elokuu (2011).

Ennen Suomen ensi-iltaansa Salpa on esitetty jo useilla kansainvälisillä festivaaleilla – ansaitusti. Se esitettiin keväällä Euroopan suurimmalla lasten- ja nuortenelokuvafestivaalilla Zlinissä. Lokakuussa se nähtiin ohjaajan synnyinmaassa Irakissa, ja se on tuttu myös Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin ohjelmistosta.

Salpa on valittu ainoana suomalaisena elokuvana ranskalaisen Belfort International Film Festival Entrevues-tapahtuman kansainväliseen kilpailusarjaan. 23-vuotiaan Manucharin Salpa on yksi noin 20 elokuvasta, jotka pääsivät Belfortin kilpailusarjaan yli 1600 tarjokkaan joukosta. Merkittävä saavutus nuorelta ohjaajalta.