Sinisiä hetkiä
Kevät 2013 muutti Cannesin Kultaisen palmun -voittajien miesvaltaista listaa radikaalisti lisäten sille kaksi naista. Adelen elämä: osat 1 ja 2 -elokuvan kerätessä pääpalkinnon filmijuhlien raati teki poikkeuksellisen ratkaisun: ohjaaja Abdellatif Kechiche palkittiin yhdessä elokuvansa näyttelijättärien kanssa. Pääosien esittäjät Adèle Exarchopoulos ja Léa Seydoux liittyvät Jane Campionin yksinäiseen seuraan, kun heidän panoksensa elokuvan tunnelmallisen realismin rakentamisessa huomioitiin.
Hurmioituneen vastaanoton saanut Adelen elämä on sittemmin joutunut uudelleen median silmätikuksi, kun tarinat ohjaaja-käsikirjoittaja Kechichen perfektionismista ja tiukoista vaatimuksista levisivät mediassa näyttelijättärien ja ohjaajan välirikon seurauksena. Vaikka elokuva on saanut osakseen paljon kritiikkiä tekotavoistaan, on sen emotionaalista syvyyttä ja voimakasta ilmapiiriä vaikea sivuuttaa. Adelen elämä on sekä visuaalisesti että tarinallisesti katsottuna vahva kokonaisuus.
Yksi ohimenevä hetki muuttaa teini-ikäisen Adèlen (Adèle Exarchopoulos) elämän. Sinitukkainen nainen (Léa Seydoux) ohittaa hänet liikennevaloissa, ja suuren rakkaustarinan alku on sinetöity. Koulun suosittujen tyttöjen piiriin Adèlella ei enää ole asiaa, vaan orastava rakkaus asettaa hänet syrjittyjen opiskelijoiden joukkoon. Rakkaus sinitukkaiseen Emmaan on kuitenkin niin vahva, että muuta tukea hän ei elämäänsä kaipaa. Symbioottinen suhde kukoistaa ja auttaa Adèlea löytämään itsensä, mutta auvoinen elämä ei aina kestä arkea.
Kuten esimerkiksi loisteliaalla La graine et le mulet -elokuvallaan (2007), Abdellatif Kechiche on myös Adelen elämällä uskollinen tinkimättömälle tyylilleen. Realismia luodaan pitkillä otoilla ja kohtauksilla, jotka venyttävät tunnetiloja joskus äärimmilleen. Suudelmien huuma kestää ikuisuuden ja riitojen ahdistavalle ilmapiirille on vaikea löytää loppua. Kechiche on mestari riipivän emotionaalisen realismin rakentamisessa. Vaivattomalta näyttävät kohtaukset ovat osa selkeästi mietittyä kokonaisuutta. Synkimmät hetket iskevät kovaa, koska rakkauden ensihuuma on ikuistettu niin voimakkaalla tavalla.
Elokuvan paljon puhuttaneet seksikohtaukset ovat suorasukaisia, mutta eivät roiseja. Alkuperäismateriaalina toimineen Le blue est une couleur chaude -sarjakuvan kirjoittanut Julie Maroh on kritisoinut elokuvan kohtauksia heteroseksuaalin miehen fantasiana. Siksi niitä on kuitenkin vaikea laskea, vaikka ne eroavatkin suuresti sarjakuvan alkuperäisistä kohtauksista. Marohin tyyli on impressionistisempi ja täynnä mystiikkaa. Vaikka kohtauksien todellisuudesta voidaankin keskustella, ei Kechichen tapa lähestyä tarinaa tee siitä tirkistelevää.
Kechiche on säilyttänyt symbioottisen rakkaustarinan ja hauraan kevyen tunnelman sarjakuvan maailmasta. Myös visuaalisesti elokuva on lähellä alkuperäismateriaalia, jonka harmaan ja sinisen sävyttämä maailma sekä lähikuvien tiheä käyttö ovat siirtyneet hienosti valkokankaalle. Kuvalliselle kerronnalle perustuva tarina lainaa muotonsa hienosti elokuvalle. Vaikka alkuperäismateriaalia on muokattu huomattavasti, kertomuksen sisin on saatu ikuistettua. Adelen elämän suurimmat muutokset osuvatkin tarinahahmojen kehitykseen ja maailman poliittisuuteen, joka tällä kertaa jää loistamaan poissaolollaan.
Adèlesta on elokuvassa tehty vahva ja uskalias nuori nainen, joka ei juuri pelkää kaapista ulos astumista. Hän suhtautuu elämään valtaisalla uteliaisuudella ja elämänjanolla. Adèle on valmis hyppäämään Emman maailmaan, vaikka se eroaakin kaikesta, minkä hän tuntee. Heidän suhteensa saa elokuvassa sarjakuvaa vahvemman pohjan, mutta mahdollisia karikkojakaan ei unohdeta.
Adelen elämä on kunnianhimoinen elokuva, joka ei pitkästä kestostaan huolimatta tunnu koettelemukselta. Adèlen ja Emman suhde ja sen uskottavuus lepää loistavien näyttelijättärien olkapäillä ja he lunastavat odotukset vaivattomasti. Se on myös näyte Abdellatif Kechichen ohjaajanlahjoista. Adelen elämä on taitavasti tehty adaptaatio alkuperäismateriaalista, mutta valkokankaalla se herää elämään aivan omilla ansioillaan.
Toimituskunnan keskiarvo: 4,3 / 8 henkilöä
Seuraava:
Tunnottomat
Espanjalainen kauhudraama on laadukas mutta hengetön.
Edellinen: Hobitti: Smaugin autioittama maa
Toinen osa Hobitti-tarinaa jatkaa Bilbo Reppulin ja kääpiöretkikunnan seikkailuja ykkösosaa taiturimaisemmin.