Isänmaallinen mies valkokangas

Aloitetaan hyvillä puolilla. Isänmaallinen mies näyttää hyvältä. Ajankuva on rakennettu huolellisesti ja puitteiden puolesta tuotannon ei tarvitse hävetä. Veritankkaus ja douppaamiskulttuuri kuvataan totuudenmukaisesti osana huippu-urheilijan arkipäivää ja aiheen ristiriitaisuus tuodaan esille.

Sitten huonot puolet: käsikirjoitus on heikko, vitsit turhankin itsetietoisia omasta huonoudestaan eikä kokonaisuus oikeastaan kerro mitään, mitä doping-keskustelussa ei olisi jo aiemmin sanottu. Tässä mielessä elokuvaa on vaikea nähdä muuna kuin suorana jatkona ohjaaja Arto Halosen edelliselle dokumenttielokuvalle Sinivalkoinen valhe. Me huijasimme, mutta hei, niin huijasivat kaikki muutkin! Käsi pystyyn, joka ei ole kuullut tuota aiemmin!

Odotin lopussa jonkinlaista yhteenvetoa, mutta passiivinen päähenkilö Toivo (Martti Suosalo) ei sitä tee. Hänen tehtävänsä on toimia tarinassa ulkopuolisena kokijana, johon katsojan on helppo samaistua. Hahmo on kieltämättä sympaattinen, mutta turhankin persoonaton tämäntyyppiseen elokuvaan.

Toivo on penkkiurheilija, jonka suonissa virtaa O-ryhmän kaikille sopivaa verta, jonka hemoglobiiniarvotkin sattuvat olemaan poikkeuksellisen korkealla. Lääkäri, joka sattuu olemaan myös Suomen hiihtomaajoukkueen leivissä, värvää Toivon huoltojoukkoihin. Tämän jälkeen Toivo suostutellaan auttamaan maataan toimimalla joukkueen ”varatankkina” – kyseistä ilmausta alleviivataan kiusallisesti yhden kohtauksen aikana, vaikkei huumoriarvo sinänsä oikeuta toistoa.

Elokuvaa markkinoidaan hilpeänä puskafarssina, mutta genrekelpoiseksi se on liian vakava. Sävy on jopa synkkä, kun Suosalon esittämästä Toivosta rakennetaan tragediakaavan mukaisesti urheiluhullun kansan marttyyria. Kaikki maajoukkueen mukana pyörivät tyypit – tosielämän versioiden karikatyyrejä, jotka saavat urheiluhullut hymähtämään – esitetään moraalittomina kullanhuuhtojina, joita ei kiinnosta Toivon terveys. Vaimokin patistaa sankaria antamaan kaikkensa maan edun puolesta, koska mitaleista on niin paljon iloa kansalle. Yritä siinä sitten ajatella moraalisesti.

Näkökulmasta riippuen Isänmaallinen mies joko onnistuu tai epäonnistuu sanomansa välittämisessä. Onnistumisen todennäköisyys on korkeampi, mikäli katsoja ei ole Sinivalkoiseen valheeseen aiemmin tutustunut. Dokumentti on nimittäin paljon viihdyttävämpi ja särmikkäämpi tuotos. Toisaalta, tällöinhän Isänmaallinen mies vain osoittaa, että tapahtumia on vaikea dramatisoida, jos todellisuus on tarua ihmeellisempää.