Tunnottomat valkokangas

Espanjalaiset kauhuelokuvat ovat olleet lajityypin oljenkorsi tällä vuosituhannella. Alejandro Amenábarin ja Guillermo del Toron jalanjäljissä on Espanjassa tehty vakavasti otettavaa kauhuelokuvaa vastapainoksi rapakon takana liukuhihnalta suolletuille kauhuklassikoiden uusintafilmatisoinneille, ääliömäisille teinislashereille ja tyylitajuttomalle kidutuskauhulle.

Tunnottomat on Juan Carlos Medinan ensimmäinen pitkä elokuva, jonka hän on käsikirjoittanut yhdessä kokeneen Luiso Berdejon (Rec) kanssa. Historiasta ja todellisesta geneettisestä häiriöstä inspiraationsa ammentanut tarina on onnistunut, mutta elokuvallinen toteutus jää latteaksi.

Tarina operoi kahdella aikatasolla. Nykyajassa lääkäri yrittää selvittää menneisyyttään ja 1930-luvulla joukko lapsia suljetaan eristyksiin espanjalaisella vuoristoseudulla, koska he eivät tunne kipua ja ovat siten vaaraksi niin itselleen kuin ympäristölleen. Vähitellen tarinalinjat lähestyvät toisiaan ilman suurempia yllätyksiä.

Tarinan vahvuus ei ole mysteerissä vaan siinä, että perinteisen kauhukuvaston ja kikkailun sijaan kauhu ja väkivallan kuvaus ammennetaan historiasta. Elokuvan ahdistavuus perustuu draamaan, ei säikyttelyyn tai graafiseen väkivaltaan. Lasten viattomuuteen ei myöskään verhoilla mitään selittämätöntä pahaa vaan heidän käytöksensä on seurausta siitä, miten ympäristö kohtelee heitä.

Vahvat tarinalliset ainekset eivät saa kaipaamaansa kasvualustaa elokuvallisessa toteutuksessa. Kuvaus, äänimaailma ja musiikki myötäilevät kauhudraaman konventioita, mikä tasoittaa elokuvan tarinalliset särmät mitäänsanomattomasti eteneväksi kokonaisuudeksi. Kerronta on myös verkkaista, mikä saa sataminuuttisenkin elokuvan tuntumaan pitkältä.

Tunnottomien pahimmaksi kompastuskiveksi osoittautuu kuitenkin myötäelettävän päähenkilön puute. Huolimatta kahdesta aikatasosta elokuvan selkeä keskushahmo on menneisyyttään selvittelevä lääkäri, joka hahmona jää etäiseksi, jopa kylmäksi. Päärooliin on selkeästi kirjoitettu ulottuvuuksia, joita kokenut espanjalaisnäyttelijä Àlex Brendemühl ei onnistu tuomaan esiin. Hän kävelee roolin läpi yhdellä ilmeellä. Ilman tarvittavia nyansseja hahmossa ei ole inhimillistä syvyyttä. Päähenkilöstä ei välitä ja elokuva muuttuu yhdentekeväksi, mikä latistaa niin jännitettä kuin isä-poika-suhteen temaattista käsittelyä.

Tunnottomat on sinänsä laadukkaasti tehty elokuva, mutta se jää hengettömäksi. Tarinan mysteeri ei ole riittävän kiehtova eikä kerrontaan saada riittävää virettä. Jos vertailukohdaksi poimii The Othersin tai Manaajan, jää Tunnottomat kauhudraamojen saralla auttamattoman keskinkertaiseksi teokseksi.