Poutapilviä ja lihapullakuuroja 2 valkokangas

Poutapilviä ja lihapullakuuroja oli vuoden 2009 yllätyshitti animaatioiden saralla. Se sai osakseen kriitikoiden kiitoksia sekä kohtuulliset tuotot ja auttoi Sony Pictures Animationia raivaamaan itselleen jalansijaa animaation suurten nimien vierelle. Elokuva oli oudon happoinen ja sen äänimaailma oli täynnä nuoria Saturday Night Liven näyttelijöitä sekä kulttikonkareita, kuten Mr. T ja Bruce Campbell. Vuosien saatossa elokuva on kerännyt ympärilleen oman pienen seuraajakuntansa pähkähullun juonensa ansiosta ja jatko-osan tekeminen tuntui olevan vain ajan kysymys.

Elokuva alkaa siitä, mihin edeltäjä loppui. Flint Lockwood (Lari Halme) ja Sam Sparks (Paula Vesala) pelastivat maapallon ruokamyrskyltä, mutta jälkiseurauksina heidän kotisaarensa joudutaan siivoamaan ja sen asukkaat joutuvat lähtemään kodeistaan. Totuttelu uuteen arkeen ei ole kaikille yhtä helppoa kuin Flintille, sillä hänet on pyydetty töihin Live-yhtiön palvelukseen. Hänen lapsuuden idolinsa ja uusi pomonsa Chester V (Kari Arffman) pyytää häntä kuitenkin palaamaan saarelle, sillä ruokamyrskyn aiheuttanut kone on jäänyt toimimaan ja suoltaa nyt ulos mutanttiruokaeläimiä. Katastrofaalisen koneen keksijänä Flint on ainoa, joka pystyy sen löytämään ja sammuttamaan.

Poutapilviä ja lihapullakuuroja 2 ei perustu edeltäjänsä lailla kirjaan, vaan pohjana toimivat tutut hahmot. Tämä näkyy lopputuloksesta, sillä tarina ei tunnu olevan suuressa roolissa, eikä hahmojen motivaatiota lähdetä juuri avaamaan. Käsikirjoituksen vievänä voimana tuntuu olevan sanaleikkien jatkuva virta. Suomenkielinen versio ei tästä syystä ole kovin hauska, koska monet asia hukkuvat käännökseen. Yritys kielikuvien suomentamisessa on kova ja paikoin onnistunutta, mutta suurin osa sanaleikeistä ei vain löydä vastinetta itselleen. Kun elokuvan juju on poissa, jäävät kuvalliset vitsit irtonaisiksi eikä taustalla ole tarinaa, johon turvautua. Ensimmäisen osan perhesuhteilla oli emotionaalista kaikupohjaa ja elokuvassa myös käsiteltiin erittäin kauniisti nörttityttöstereotypiaa säätieteilijä Samin kautta. Nyt hahmot jäävät sivuun visuaalisen huvittelun ja sanallisten leikkien viedessä tarinaa eteenpäin.

Elokuvan kapinallista puolta edustaa sen kritiikki markkinataloutta ja kapitalismia vastaan. Amerikkalaiselta lastenelokuvalta on yllättävää nähdä ajatuksia isosta tuotantoyhtiöstä, joka riistää työtekijöiltään ideoita ja kilpailuttaa heitä toisiaan vastaan. Erityisesti elokuvassa kiinnittää huomiota sen Chester-hahmo Live-yhtiöineen, mikä kuvallisilta koodeiltaan muistuttaa kovasti Steve Jobsista sekä Applesta. Heti elokuvan alussa tehdään selväksi, että suuryhtiön omistajalla saattaa olla omat taka-ajatuksensa Flintin uran suhteen. Poutapilviä ja lihapullakuuroja 2 keskittyykin Flintin tarinaan ja hänen valintoihinsa, muiden hahmojen jäädessä koristeiksi.

Poutapilviä ja lihapullakuuroja 2 on visuaalisesti edeltäjäänsä näyttävämpi. Sen animaatio on värikkäämpää, särmikkäämpää sekä yksityiskohtaisempaa. Sen ruokaeläimet ovat hurmaavia, kekseliäästi suunniteltuja ja ilahduttavat varmasti perheen pienimpiä. Se ei silti muuta tosiasiaa siitä, että elokuva jää, ainakin suomennettuna versiona, kauaksi alkuperäisestä ja kauniin ulkokuoren alta paljastuu ontto tarina.