Pioneer – sukellus meren syvyyksiin valkokangas

Norjalaisohjaaja Erik Skjoldbjærg tuli tunnetuksi vuoden 1997 esikoiselokuvastaan Insomnia, josta Christopher Nolan ohjasi amerikanversion muutamaa vuotta myöhemmin. Napapiirin pohjoispuolen yöttömästä yöstä Skjoldbjærg on siirtynyt sujuvasti Pohjanmeren syvyyksiin, jonne hänen uusin trillerinsä Pioneer sijoittuu.

Norjan vaurauden kulmakivi ovat Pohjanmeren öljyvarannot, joiden hyödyntäminen pääsi täyteen vauhtiin 1980-luvulla. Öljyn siirtämiseksi mantereelle meren pohjaan rakennettiin putki. Rakennustyö tehtiin satojen metrien syvyydessä kestosukelluksena, jossa sukeltajat hengittävät kaasua. Vaativan saturaatiosukelluksen saralla norjalaiset tekivät yhteistyötä amerikkalaisten kanssa.

Projektiin liittyivät valtavat taloudelliset intressit, mikä on otollinen ja uskottavakin kasvualusta erilaisille salaliittoskenaarioille ja juonitteluille. Tästä asetelmasta Skjoldbjærg on käsikirjoittajien kanssa rakentanut tiivistunnelmaisen salaliittojännärin, jonka pelinappulana on norjalaissukeltaja Petter (Aksel Hennie).

Elokuva on laatutyötä. Kerronnan rakenteeltaan ja estetiikaltaan Pioneer muistuttaa brittiläisiä jännäreitä. Juonellisesti elokuvaan on Hollywood-tyyliin tungettu turhankin suureellisia kuvioita, mutta peruskonsepti toimii ja pitää katsojan otteessaan. Palaset loksahtavat paikoilleen, kunhan malttaa seurata juonta ja tapahtumia riittävän tarkasti eikä ota elokuvan esittämiä skenaarioita liian vakavasti.

Pioneer pelaa pitkälle tutulla vakioasetelmalla, jossa päähenkilön kuvitelmat ja todelliset tapahtumat taittavat peistä. Varsinaisia yllätyksiä tai mullistavia käänteitä elokuva ei asetelmasta saa irti. Suuren elokuvallisen jännityksen sijaan kyse on enemmän sanaristikon ratkomiselle tyypillisestä kihelmöinnistä, jota kerronnan hyvä tempo pitää yllä. Lopputulos on mukavalla tavalla vanhanaikainen salaliittojännäri.

Elokuva nojaa Headhuntersista tuttuun Aksel Hennieen, joka saa rakennettua hahmostaan samaan aikaan sekä luotaantyöntävän että samaistuttavan. Oman lisänsä tuovat myös vedenalaiset jaksot, joiden kuvaamisesta on vastannut Marko Röhrin johtama suomalainen ammattisukeltajien ryhmä.

Sukelluskohtaukset eivät elokuvassa muodosta sellaista klaustrofobista elementtiä, joka olisi olennainen elokuvan jännitteelle. Vedenalaiset jaksot toimivat enemmänkin ankkurina 1980-luvun todellisille tapahtumille. Ne ovat välttämättömiä elokuvan tapahtumamaailman uskottavuuden kannalta. Sukellusjaksoilla on myös scifikuvastolle ominainen ulottuvuus, joka korostaa sitä suurta tuntematonta, jonka ihminen veden alla kohtaa ja mitä tämä kohtaaminen vaatii.

Pioneerin sanottava mahtuu postimerkille. Elokuva ei avaa Norjan öljybisneksen hämärää historiaa kovinkaan moniulotteisesti mutta onnistuu sujuvasti hyödyntämään todellisia tapahtumia toimivan jännärin alustana.