Menneisyyden ote kotikatsomo

Kun Oscar-pystejä viimeksi jaettiin, Sean Penn ja Tim Robbins kävivät pokkaamassa omansa suorituksestaan yli 70-kymppisen Eastwoodin mestarillisessa jännitysdraamassa, joka ikävä kyllä muuten jäi palkinnonjaossa haltioiden ja muiden sormusten herrojen jalkoihin. Tuntuu oudolta ajatella, että Menneisyyden ote edusti gaalassa oikeastaan "vanhan" koulukunnan elokuvaa, vaikka oikeastaan se on peruselokuvaa varsin tyylipuhtaasti ilman nykytekniikan suomien digitaalisten kommervenkkien paisuttamista pelkän muodon vuoksi. Punaisena lankana kun kokonaisuuden onnistumiselle on ollut Brian Helgelandin loistelias käsikirjoitus hyvästä tarinasta, joka sangen uskollisesti seuraa Dennis Lehanen romaania. Elokuva on muutakin kuin pelkkää särvintä ja sirkustemppuja. Se on jopa hengen ravintoa. Eastwood on uusimmassaan onnistunut lähes Armottoman (Unforgiven 1992) veroisesti, joskin jylhä, moderni westernklassikko on sinänsä omassa arvossaan varmaan iankaikkisesti.

Nyt uudelleen dvd:lta katsottuna Menneisyyden ote iskee jopa kovemmin kuin teatterissa, koska poikkeuksellisen väkevä tarina pääsee pienemmissä puitteissa vielä paremmin oikeuksiin. Toki parissa kohtaa Eastwood sortuu jenkkiyleisölle tehtyyn yliselittelyyn, mutta niitä ei voi rikkeiksi sanoa, vaan antaa moisten mennä ohi suuremman hyvän takia. Joka tapauksessa Menneisyyden otteen suuruutta korostaa sen yltäminen shakespearelaisiin mittoihin ihmisen erehtyväisyyden elegisenä murhenäytelmänä, jossa tapahtumien virta etenee vääjäämättömästi kuin näkymättömän voiman pakottamana kohti tilannetta, jossa kukaan ei ole enää oikeassa ja kaikki ovat väärässä.

Pirullinen lopetus sinetöi ihmisluonteen laskelmoivan opportunistisuuden ja ystävyyden ihmeellisen kepeyden verisiteiden rinnalla. Kieltämisen ja unohtamisen voimaa ei voi koskaan aliarvioida, kun veri on pestävä käsistä. Katu-uskottava tragedia saa kruununsa kohtauksessa, jossa päähenkilön vaimo tukee miestään kuningasvertauksesta syvän kulttuurisen kaikupohjansa hakevalla rakkaudentunnuksella, kun Macbeth kohtaa kadunmiehen Bostonin työläiskorttelissa. Edes rakkaus ei ole synnitön, se ei voi olla, koska rakkaus ei voi olla puolueetonta.

Menneisyyden otteen sinetöivät loistavat näyttelijät, etenkin Oscar-palkitut herrat päärooleissaan sekä Marcia Gay Harden ja Laura Linney. Olen arvostanut Sean Pennia jo pitkään ja miehen viimeaikaiset aikaansaannokset niin kameran edessä kuin takanakin ja ulkopuolella vain lisäävät kunnioitusta. Siksi onkin herkullista, että Menneisyyden otteen tunnelmassa on jotain yhtä viiltävää kuin Pennin omassa ohjauksessa Kunniasanalla (The Pledge, 2001). Molemmat ovat tähän mennessä kenties kaksi merkittävintä amerikkalaiselokuvaa uuden vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä. Menneisyyden otteen dvd sisältää vain lyhyen dokumentin, joka koostuu elokuvan tekijöiden haastatteluista. Mutta eipä mitään ylimääräistä hössötystä jää tyhjentävän katselukokemuksen jälkeen edes kaipaamaan. Upea elokuva kun on kaikki.