Pahin rikos kotikatsomo

Pitkä ura elokuvakameran edessä ja takana on ollut tae siitä, että Clint Eastwoodin tekemisiä on aina kannattanut odottaa. Eikä True Crime, hänen 21. ohjaustyönsä, merkitse tässä jatkumossa minkäänlaista poikkeusta. Useammassa kuin yhdessä mielessä se jatkaa loogisesti aina westernistä Unforgiven (1992) kehittynyttä tematiikkaa pureutuen perusasioiden ytimeen: hyvään ja pahaan, oikeaan ja väärään.

Eastwoodin elokuvista välittyy paljon nähneen miehen maailmankuva, jota värittää jalat maassa -asenne sekä terve kyynisyys mutta samalla usko siihen, että ihminen voi valinnoillaan vaikuttaa ja tehdä sen, mikä on oikein. Tämä on myös hänen esittämien rooliensa laita. Vaikka ne usein ovat vääriä - tai ainakin kyseenalaisia - valintoja elämässään tehneitä hahmoja, Eastwood ei koskaan unohda painottaa sitä, että tosiasiassa vain nykyhetki merkitsee, kun moraalisten ratkaisujen eteen joudutaan. Ja ohjaajana hänellä on aina ollut kyky sekä kyseenalaistaa yksinäisen sankarin myytti että pohjata tarinansa siihen.

Steve Everett (Eastwood) on ikääntyvä journalisti sekä kuiville selvinnyt alkoholisti, joka tuntee viriiliä vetoa nuorempiin naisiin. Kun eräs kollega kuolee auto-onnettomuudessa, hän saa paikattavakseen tämän keskeneräiseksi jääneen jutun: kuolemaantuomitun Frank Beechumin (Isaiah Washington) haastattelun. Ehkä liiankin kärkkäästi asioita penkovan toimittajan vainu kuitenkin sanoo, että kaikkia tarvittavia kiviä ei ole käännetty ja vankilassa istuu ehkä syytön mies. Menneisyyden sekä henkilökohtaisten ongelmien vuoksi kukaan ei tunnu kuitenkaan näkevän asiaa Everettin kannalta. Aika käy vähiin turhankin nopeasti.

True Crime on upeasti rytmitetty elokuva, jossa henkilöiden yksityiselämä sekä tapahtumat vuorottelevat toimivien ratkaisujen varassa. Siinä kuljetetaan useita keskeisiä teemoja - kuten Everettin ja päätoimittajan (Denis Leary) välinen vihanpito, Beechumin viimeiset tunnit perheensä kanssa - sallien niiden kuitenkin tarpeen mukaan kietoutua myös toisiinsa. Näyttelijöiden puolesta True Crime on takuuvarmaa ja tasaista jälkeä kuitenkin sillä erotuksella, että lehden johtajaa esittävä James Woods varastaa vahvoiksi käyneillä maneereillaan ne kohtaukset, joissa on mukana.

Kokemus on tuonut Clint Eastwoodille selvää varmuutta ja kärsivällisyyttä. Hän osaa keskittyä juuri oikeissa suhteissa niihin pieniin yksityiskohtiin, jotka värittävät melko tavanomaiset tarinat ja henkilöt elämään. Ehkä hänen tapansa käsitellä asioita ei ole kovinkaan uusi tai erityisen syvällinen, mutta tämä tuskin on edes tarkoitus. Eastwoodille elokuva merkitsee hyvän, viihdyttävän tarinan kertomista ja ikään kuin tarkkaa tietoa siitä, koska otetta katsojasta tulee tiukentaa. True Crime tekee kaiken tämän eikä unohda myöskään kysyä niitä moraalisia kysymyksiä, jotka sen puitteissa nousevat tärkeiksi.

ks. ensi-ilta