Valamiehet kotikatsomo

Amerikkalainen lakimies John Grisham on tullut kuuluisaksi ja rikkaaksi toisin kuin monet kollegansa. Hän on kirjoittanut maansa oikeussysteemin ympärille punoutuvia jännityskirjoja. Grishamin mielentuotteita ovat esimerkiksi sellaiset elokuviksikin päätyneet tarinat kuin Firma, Pelikaanimuistio ja Sateentekijä. Gary Fleder on ohjannut varsin kelvollisesti hänen 1990-luvun alussa kirjoittamaan romaaniin perustuvan Valamiehet.

Kirjassa oikeutta käydään suurta tupakkayritystä vastaan, mutta elokuvassa kyytiä saa asebisnes. Valamiesten alku näyttää tusinatavaralta synttärikotivideopätkineen. Mutta ennen kuin alkutekstit ovat ohitse, alkaa lahtaus, jota seuraa oikeusjuttu. Wendell Rohrin (Dustin Hoffman) näyttelemän sympaattisen asianajajan ammattietiikka ja oikeudentaju joutuvat koetuksille oikeusprosessin aikana.

Gene Hackmanin ansiokkaasti näyttelemä Rankin Fitch edustaa asefirman pamppuja. Fitchin mukaan oikeudenkäynnit ovat aivan liian tärkeitä valamiesten ratkaistavaksi. Siksi on syytä varmistaa itse valamiehistön päätös. Sitä varten valamieskonsultit kaivelevat kiristykseen ja lahjontaan sopivia tietoja juryn jäsenten yksityiselämistä.

Tarinan kiinnostavimpia henkilöitä on valamiestehtäväänsä vastentahtoisen oloisesti suhtautuva Nicholas Easter (John Cusack). Hän pääsee varsin sekalaisen kansalaisvelvollisuuttaan täyttävän joukon kanssa pohtimaan, onko syypää aseen myyjä vai luoteja räiskinyt sekopää. Entä häviääkö oikeuden toteutuessa välttämättä aina joku? Vai voittaako kukaan?

Nopeasti käynnistyvä tarina on pääosin nokkela ja monitasoinen. Kiinnostavat henkilöhahmot juonittelevat elokuvan eri tiloissa ja katsojalle tarjoillaan yllätyksiä loppuun saakka. Mittatilausvalamiehistön koostaminen on kuitenkin niin kiinnostava lähtökohta ja näyttelijät niin tasokkaita, että elokuva antoi odottaa säväyttäjää, joka siltä jäi puuttumaan. Kerronta alkaa syödä itseään vaikuttaen liian selittävältä ja monin paikoin katsojaa aliarvioivalta sävykkäistä perusasetelmistaan huolimatta.

Valamiehissä kritisoidaan amerikkalaista asekulttuuria niin yksilö- kuin yhteiskuntatason asennoitumisen kannalta. Oikeusjärjestelmäkään ei arvattavasti näyttäydy kovin oikeudenmukaisena, ihmiset pyyteettöminä, eikä rahan vallalta ummisteta silmiä. Huoli ihmiskunnan hyvinvoinnista ei vaikuta kuitenkaan kovin syvälliseltä, sillä kritiikki jää varsin kesylle tasolle siihen nähden, mitä se tällaisen aiheen puitteissa olisi voinut olla.

Gene Hackmanin ja Dustin Hoffmanin ensimmäinen yhteinen elokuva saattaa nopeasti vilkaistuna näyttää kertovan oikeudenkäynnistä. Enemmän siinä on kuitenkin kyse siitä, miten ihmiset arvioivat toisiaan, pelaavat ja analysoivat kunnes hylkäävät tai hyväksyvät tietyt tyypit eri tehtäviin elämissään. Se kertoo myös manipuloinnista, oikeuskäsityksistä, moraaleista, peloista, valtapeleistä ja yhteiskunnan pahoinvoinnista. Sekä ihmisten hyvyydestä. Juuri nämä asetelmat kuljettelevat elokuvaa kelvollisen kiinnostavasti eteenpäin.