Verivelka kotikatsomo

Yli 70-vuoden kunnioitettavaan ikään päässyt Clint Eastwood tipauttelee esiintymisiään valkokankaalla markkinoille tasaisesti vuoden-kahden välein. Ja kuten tavaksi miehelle on tullut, niin on myös Verivelka hänen ohjaamansa sekä oman Malpaso-yhtiön tuottama. Valitettavasti vain Armottoman (1992) jälkeen ei Eastwood ole juuri mitään erikoista saanut aikaiseksi, ainoastaan hänen kovan äijän roolinsa ovat muuttuneet vanhan äijän rooleiksi.

Brian Helgelandin käsikirjoittamassa leffassa Eastwood esittää Terry McCalebia, FBI-profiloijaa, joka kesken sarjamurhaajajahdin saa slaagin, eläköityy ja saa lopulta sydämensiirron. Sydämensiirron vuoksi McCaleb joutuu sitten selvittämään rikosta, joka hänelle tuon elinsiirron mahdollisti. Tätä verivelkaa maksaessaan hän törmääkin yllättäen vanhaan tuttuun sarjamurhaajaan ja edessä onkin sitten se viimeinen showdown.

Ei mitään uutta auringon alla, voisin todeta ja toteankin, mutta merkittäväksi eroksi normaalista jenkkihudahudasta riittää tällä kertaa herra Eastwood itse. Hänen konstailematon ohjauksensa tuottaa miellyttävää tarinankerrontaa ja siksi onkin sääli, että itse tarina on sitä perinteistä paskakkaa, minkä vuoksi yhä suurempaa ihmettelyä herättääkin se, että onko L.A. Confidential tosiaankin Helgelandin käsialaa? Tosin tässä pohjana oleva Michael Connellyn dekkari ei mitään elmoreleonard-tyylistä epiikkaa taidakaan olla.

Lisäksi Eastwoodin oma Hollywood-ikonin asema tuottaa jo sellaista toteeminpelkoa, ettei miehen tuotoksia heikkosydämiset uskallakaan niin vain dissata. Sitä vain salaa filmoholistisesti toivoo, että tällaisten välitöiden jälkeen jylisisi vielä kerran ja kovaa.