Argo valkokangas

Iranin vuosien 1979–81 panttivankikriisiin liittyi mielenkiintoinen sivujuonne. Ennen Yhdysvaltain lähetystön valtaamista onnistui kuuden amerikkalaisen paeta lähetystöstä ja piiloutua kanadalaisten diplomaattien luo. Vallankumouskaartilaisten verkon kiristyessä oli amerikkalaisilla kiire saada omansa pois Teheranista. Lopulta CIA keksi juonen, jossa järjestö rakensi Hollywoodiin kuvitteellisen Lähi-itään sijoittuvan scifi-elokuvan tuotantokoneiston ja muilutti diplomaatit kotiin elokuvan kanadalaiseksi tuotantoryhmäksi tekeytyneinä.

Ben Affleckin ohjaama ja tähdittämä Argo pohjautuu – varsin vapaamuotoisesti – tähän Canadian Caperina tunnettuun operaatioon. Elokuvan keskiössä on poistoihin erikoistunut CIA-agentti Tony Mendez (Affleck), joka keksii ja toteuttaa kotoutusjuonen. Tarina etenee vuoroin CIA:n päämajassa, Hollywoodissa, Iranin kaduilla ja matkan varrella myös Istanbulissa. Piileskelevät diplomaatit yrittävät selvitä arjestaan, kun taas Mendezin operaatio joutuu vaakalaudalle valtataistelujen vuoksi. Loppuhuipennus koetaan Teheranin lentokentällä.

Toisin kuin kaksi Affleckin edellistä elokuvaa Gone Baby Gone (2007) ja The Town (2010), jotka yhdistelivät taidokkaasti draamaa ja rikosta, on Argo selkeämmin puhdasverinen trilleri ja keikkaelokuva. Henkilöhahmojen psyykeeseen ei syvemmin paneuduta, vaan painoarvo on vakuuttavasti etenevällä juonella. Onneksi näyttelijät ovat rooleissaan uskottavia ja John Goodmanin kaltaiset veteraaninäyttelijät tuovat elokuvaan entisestään särmää.

Argo on kerännyt paljon kritiikkiä siitä, että se jättää Kanadan roolin pelastusoperaatiossa taka-alalle. Elokuvan suurin harmi on kuitenkin, että tarinassa olisi ollut aineksia sekä poliittisesti että psykologisesti syvällisemmälle tulkinnalle. Käsikirjoituksen pohjana toiminut ja elokuvallisesti etenevä Wired-lehden artikkeli osoittaa, että tapahtumien dramatisointi olisi voinut olla vähintään yhtä jännittävää henkilökeskeisenä ilman takaa-ajoja ynnä muita jännityskliseitä.

Vaikka Argo antaa hahmoilleen turhan vähän tilaa, on se aiempien Affleckin ohjausten tavoin aikuista elokuvakerrontaa, jonka Rodrigo Prieton (Amores Perros, Brokeback Mountain) kuvaus kruunaa. Samalla elokuva on ilahduttavan vanhanaikainen, mikä on varmasti ainakin osin tuottajakaksikko George Clooneyn ja Grant Heslovin (Good Night and Good Luck) ansiota.

Argo on “vain” trilleri, muttei pelkisty sellaiseksi. Mukaan mahtuu runsaasti poliittisia ja satiirisiakin aineksia. Tässä mielessä Argo ei ainoastaan sijoitu 1970-luvulle, vaan myös elvyttää vuosikymmenen laadukasta Hollywood-perinnettä.