To the Wonder kotikatsomo

Erakko-ohjaajana tunnettu Terrence Malick on jo vuosien ajan pyrkinyt riisumaan elokuvansa perinteisestä dialogista. To the Wonderissa tavanomaisia repliikkejä kuullaan jopa Malickin omalla mittapuulla uskomattoman vähän, koska hahmoilla on tapana purkaa tuntemuksiaan filosofissävyisenä kertojapohdiskeluna. Edellisessä elokuvassaan Malick käsitteli uskonnollisia ristiriitoja, mutta nyt aihe on vielä universaalimpi: rakkaus.

Elokuvalla ei kuvausten aikana ollut varsinaista käsikirjoitusta, mutta näyttelijöiden mukaan Malick toimitti heille jokaisena kuvauspäivänä muutaman sivun verran ajateltavaa. Tämänkaltaisessa elokuvassa juonen ainoa tehtävä on toimia teemoja kannattelevana rautalankamallina, joten lähestymistapa vaikuttaa paperilla kiinnostavalta.

Tapahtumat sijoittuvat suurimman osan ajasta Teksasiin, Malickin kotiosavaltioon. Pääosissa nähdään Ben Affleck, Olga Kurylenko ja Rachel McAdams. Javier Bardem näyttelee pääjuonesta irrallisessa roolissa yksinäistä pappia.

Malickin kiistattomiin kykyihin elokuvantekijänä kuuluu hänen taitonsa löytää kauneutta arkisimmistakin asioista, kuten karusellin pyörimisestä. Kuvaaja Emmanuel Lubezki ansaitsee tässä kohtaa hatunnoston, sillä kokonaisuus on upeaa katsottavaa.

Aiheen henkilökohtaisuus näkyy kerronnassa, mutta ei pelkästään hyvässä mielessä. Vaikuttaa siltä, että Malick on vihdoin ylittänyt sen rajan elokuvantekijänä, jolloin hän ajattelee vain itseään. Tai sitten kyse on vain käsikirjoituksen puutteesta. To the Wonder ei saa sanottavaansa kyllin selkeästi ilmaistua, koska punaista lankaa ei ole. Tai ehkä sanottavaa ei ole. Ehkä koko elokuvan on tarkoitus olla vain tunnelmapala.

Tietyllä tapaa Malickin aiemmat työt korostavat To the Wonderin ongelmia. Kenen tahansa muun mittapuulla elokuva kuulostaisi kunnianhimoiselta, mutta verrattuna Tree of Lifen (2010) mahtipontisuuteen – uskonnollisten ristiriitojen käsittelyyn amerikkalaisen perheen kautta – To the Wonderin rakkaus-meditaatio ei tunnu tärkeältä.

Kuvaavaa on, että elokuvan tekeminen ei vaatinut hitaasta työtahdistaan tunnetulta Malickilta vuotta enempää. Puolivalmis lopputulos kielii jälleen kerran käsikirjoituksen puutteesta.

Elokuva ei ole mestariteos. Oikeastaan se on tavattoman tylsä ja pohdinnaltaan lattea. Ongelmistaan huolimatta To the Wonder tulee kuitenkin pönkittämään Malickin asemaa yhtenä kiinnostavimmista elossa olevista amerikkalaisista ohjaajista. Miksi? Koska se on niin läpikotaisin epätavallinen – käsikirjoituksen puutteesta aina löyhään kokonaisuuteen asti. Sinällään kiinnostavaa, jos minulta kysytään.