The Town valkokangas

Jos kahdesta elokuvasta vielä voi mitään päätellä, on Ben Affleck tehnyt onnistuneen aluevaltauksen kameran taakse. Vuosituhannen vaihteen supertähden loisto himmeni viime vuosikymmenellä yksityiselämän ja epäonnistuneiden roolivalintojen vuoksi. Vuonna 2008 ilmestynyt Gone Baby Gone oli vahva suoritus esikoisohjaajalta, eikä uusi The Town jää sitä huonommaksi. Affleck myös näyttelee elokuvan pääosassa parhaan roolinsa miesmuistiin.

Paperilla The Town on hyvin samankaltainen projekti kuin Gone Baby Gone. Kummatkin elokuvat sijoittuvat Bostonin lähiöihin, käsikirjoittajat ovat melkein samat ja kumpikin elokuva perustuu rikosromaaniin. The Townin tapauksessa adaptaation kohteena on Chuck Hoganin Prince of Thieves. Kyseistä kirjaa ei ole käännetty suomeksi, mutta Hoganin yhdessä ohjaaja Guillermo del Toron kanssa kirjoittama kauhutrilogia on paraikaa julkaisussa suomeksi.

Siinä missä Gone Baby Gone oli noiriin kallellaan oleva etsivädraama, on The Town Michael Mannin Heatin pikkuveli. Elokuvien perusasetelma on hyvin samankaltainen – on viimeistä keikkaansa suunnitteleva rikollinen, uusi rakkaussuhde rikollisesta urasta tietämättömän ihmisen kanssa sekä poliisi, jolle rikosputken selvittämisestä tulee henkilökohtainen asia. Mad Menistä tuttu Jon Hamm näyttelee Affleckin esittämän Doug MacRayn kintereillä olevaa agenttia. Heatista poiketen elokuvan näkökulma on kuitenkin puhtaasti MacRayn.

Aivan Heatin tasolla ei liikuta, eikä Ben Affleck ole Robert de Niro vaikka monivivahteisen roolin tekeekin, mutta The Town on silti erittäin pätevä rikosdraama. Elokuva on alusta loppuun asti niin suurilta linjoiltaan kuin yksityiskohdiltaan harkittu kokonaisuus. Tällaista jälkeä syntyy, kun käsikirjoitusta mietitään kokonaisuutena eikä johtoportaan ja testiyleisöjen mielihalujen mukana muokattavana palapelinä. Henkilöillä on vahva motivaatio käyttäytymiseensä, jokaista yksityiskohtaa ei taivuteta rautalangasta ja vivahteet pääsevät esiin. Mukaansatempaavissa ja intensiivisissä toimintakohtauksissakin on käytetty malttia ja mielikuvitusta nopeiden leikkausten ja villisti kieppuvan kameran sijaan.

Elokuva alkaa pankkiryöstöllä, jonka aikana ryöstäjät ottavat sattumalta panttivangiksi Rebecca Hallin esittämän pankinjohtaja Claire Keeseyn. Alusta asti on nähtävissä vinkkejä siitä, että Doug haluaisi pois tutuista kuvioista.

Clairen varjostaminen silminnäkijähavaintojen poissulkemiseksi on katalyytti, minkä ansiosta Doug näkee muunkinlaisen elämän mahdollisena ja alkaa aktiivisesti pyrkiä eroon nykyisestä elämästään. Toisen polven urarikollisena, joukkion aivoina ja ”pankkiryöstäjien kaupunginosassa” Charlestownissa asuvana tämä ei kuitenkaan ole helppoa. Vertailukohta saadaan Jeremy Rennerin esittämästä Dougin sydänystävästä ja liigan kakkospomosta Jemistä, joka on täysin tyytyväinen tilanteeseensa.

Vastahakoiset ryöstöt, eripura loppujengin kanssa sekä FBI:n hiillostus kasvattavat pelissä olevia panoksia ja elokuvan intensiteettiä loppuun asti. Tutuista ainesosista huolimatta The Town ei tunnu entuudestaan koetulta. Laadukkaan käsikirjoituksen ja ohjauksen lisäksi yksi syy tähän on vahva näyttelijäkaarti, johon kuuluu edellä mainittujen lisäksi muun muassa Charlestownin rikolliskuningasta esittävä Pete Postlethwaite sekä Dougin isää esittävä Chris Cooper. Huonompaakin esitystä katselisi mielikseen tämän joukkion tulkitsemana.

The Townissa ei ole laajempaa tematiikkaa tai maailmankuvaa kuplimassa pinnan alla kuten Gone Baby Gonessa, vaikka Charlestownin asukkaat esitetäänkin vahvassa kontrastissa muuhun Bostoniin verrattuna. Elokuva on yksinomaan Dougin kujanjuoksu alati tiukkenevassa tilanteessa, ja sen esittämisessä elokuva onnistuu täydellisesti.