Argo kotikatsomo

Vuonna 1979 Iranin vallankumouksen jälkimainingeissa Yhdysvaltain suurlähetystöön hyökättiin. Enemmistö työntekijöistä jäi panttivangeiksi, mutta kuusi diplomaattia pääsi pakenemaan Kanadan lähetystöön. Yhdysvalloissa laadittiin uskalias suunnitelma, jossa noutojen erikoismies, CIA-agentti Tony Mendez, lähti Iraniin ja esitti olevansa Argo-tieteiselokuvan tuottaja. Diplomaateille luotiin valehenkilöllisyydet elokuvantekijöinä ja heidät saatiin maasta ulos.

Tarina on nykyisin tuttu, mutta se ei ollut sitä vuosikymmeniin. Viimein salatut arkistot aukenivat, Mendez sai julkisesti ansaittua tunnustusta toiminnastaan, ja uskomattomista vaiheista julkaistiin Wire-lehdessä artikkeli. Artikkeli innoitti elokuvantekijöitä, ja lopputuloksena oli Ben Affleckin ohjaama ja osin tuottama trilleri, jonka vahva ja perinteinen kerronta, tyylillä toteutettu ajankuva sekä hallittu kädenjälki tuottivat elokuva-alan palkinnoista arvostetuimman eli Oscarin parhaasta elokuvasta.

Erikoisen sivumaun Oscar-päävoittoon ja useisiin muihin palkintoihin jätti se, että Affleck ei ollut ohjaajana edes ehdolla eikä näin ollen saanut ansaitsemaansa tunnustusta ohjaajana. Palkinnot ovat aina palkintoja eivätkä yksiselitteisesti kerro elokuvasta mitään, mutta ei Argosta vuoden parasta elokuvaa tullut pelkästään hyvän käsikirjoituksen, tuottajiensa, hyvän kuvauksen ja miljöönsä sekä leikkauksensa ansiosta.

Affleckin projektihan tämä oli, ja ohjauksellaan Affleck viimeistään osoitti kuuluvansa nyky-Hollywoodin kiinnostavimpiin ja vakuuttavimpiin ohjaajiin. Miehen kaikki kolme ohjausta eli Gone, Baby, Gone, The Town sekä Argo ovat olleet varman vahvalla otteella toteutettuja ja samalla virkistävästi vanhan liiton tyyliä edustavia rikoselokuvia tai jännityselokuvia, joissa kerronnalliset ja visuaaliset rakenteet eivät perustu efektikikkailuun tai ADHD-rytmitykseen.

Harva myös muistaa, että Affleckin ura Hollywoodissa ei alkanut näyttelijärooleissa minään kesähittileffojen kauniina poikana. Indie-roolisuorituksien lomassa hän pokkasi jo 1997 Oscarin parhaasta käsikirjoituksesta Good Will Hunting -elokuvasta yhdessä Matt Damonin kanssa. Affleckin kädenjälki muistuttaa tietyllä tavalla nuoren Clint Eastwoodin uraa ohjaajana, ja onkin mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan hänen uransa elokuvataiteen parissa etenee.

Mikään poliittinen tai yhteiskunnallinen syväluotaus Argo ei edes yritä olla. Hyvä niin, sillä mikään ei pilaa hyvää jännäriä niin paljon kuin kerronnallisen vaihteen heittäminen vapaalle poliittisten selittelyiden laskiessa virettä. Peruskuviot kerrataan ytimekkäästi ja selkeästi, myös Yhdysvaltojen kyseenalainen rooli Iranin valtakuvioiden keikahtamisessa päälaelleen. Mutta sen jälkeen starttilippu heilahtaa ja hevoset ryntäävät laukkaradalle sen pidemmittä puheitta.

Elokuvaan valittu CIA-painotus on yhtenäisen kerronnan näkökulmasta katsottuna järkevä kerronnallinen valinta, vaikka tosiasiassa Kanadallakin oli paljon tekemistä operaation suunnittelun ja toteuttamisen kanssa. Toisaalta Argon ei ole tarkoituskaan olla dokumentti vaan dramatisoitu tulkinta tapahtumista, ja siinä se onnistuu erinomaisesti. Elokuvan ote ja tyyli tuovat vahvasti mieleen 1970-luvun ansiokkaat poliittiset trillerit.

Chris Terrion käsikirjoitusta voi kuitenkin hieman kritisoida siitä, että tarinaan on hieman suotta lisätty todellisista tapahtumien kulusta poikkeavia lisäkohtauksia, jotka olisi voinut jättää suosiolla väliinkin. Tarina on itsessään jo niin epätavallinen, jännittävä ja dramaattinen, että fiktionaaliset läheltä piti -takaa-ajot eivät olisi olleet tarpeellisia.

Dvd:n lisämateriaalit sisältävät oikeiden diplomaattien ja oikean Mendezin haastattelut, jotka ovat lyhyydestään huolimatta erittäin mielenkiintoisia. Suuressa mittakaavassa salainen operaatio muutaman diplomaatin pelastamiseksi ei maailmanpolitiikkaa mullistanut, mutta Mendez on palkintonsa ja mitalinsa ansainnut.

Asia, joka jää Argon jälkeen askarruttamaan, on itse Argo-käsikirjoitus, jossa riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita avaruudessa. Hämäystarkoituksena käytetyn kuvitteellisen Argo-elokuvan käsikirjoituksen voisi yhtä hyvin toteuttaa oikeastikin. Korni avaruusoopperahan siitä varmasti tulisi, mutta ei se huonommalta vaikuttanut kuin vaikkapa Star Warsin kaikki esiosat. Mikä rohkea studio lähtisi toteuttamaan projektia ja hakemaan lupaa kuvauspaikoille vaikkapa Iranista?