Gigli - Rajua rakkautta kotikatsomo

Conan O’Brien sen jo tiesikin, ja nyt myös allekirjoittanut: Gigli on viime aikojen ehdottomasti ja alittamattomasti karsein elokuvatekele. Epäilin nähneeni jo huonoimman koskaan tehdyn elokuvan, kun uskaltauduin katsastamaan Guy Ritchien totaalisen flopin Swept Awayn, mutta kuinka väärässä olinkaan. Lainatakseni erästä kollegaani, Gigli on todella huono elokuva ja vielä huonolla tavalla huono. Toisin sanoen sen huonous ei edes naurata. Pikemminkin itku oli lähellä, niin hirvittävä pyhäinhäväistys elokuvateollisuudelle tämä nimenomainen leffa on.

Elokuvassa on ensinnäkin täysin epäuskottava ja ääliömäinen juoni: Larry Gigli (Ben Affleck) on tyrimisistään kuuluisa pikkuroisto, jonka käsketään kidnapata Kalifornian piirisyyttäjän henkisesti rajoittunut pikkuveli Brian (Justin Bartha), jotta Giglin gangsteripomo välttyisi häkiltä. Gigliä laitetaan lisäksi vahtimaan toinen pikkugangsteri, piinkova lesboninjatar Ricki (Jennifer Lopez), joka ärsyttää ja kiehtoo ylimielistä antisankariamme suunnattomasti. Siinäpä sitten suorapuheiset roistot leikkivät kotia rap-musiikkia ja Baywatchia diggaavan suupaltin kanssa ja yrittävät hoitaa bisnekset tyylikkäästi. Homma tietysti kusee ja kunnolla, kun molemmat roistot kehittävät itselleen omatunnot ja väräjäviä tunteita toisiaan kohtaan.

Tiesin, että Affleckin näyttelijäntaidot ovat enemmän tai vähemmän kyseenalaisia, mutta en voinut kuvitellakaan tällaista epäpätevyyttä. Elokuva - ja Affleckin "näyttelijätyö" - saavuttaa mauttomuuden huipentuman, kun eräässä vessakohtauksessa Gigli pullistelee machoillen peilin edessä ja höpisee täysin käsittämättömiä. Lopez ei jää kohtalotoveristaan paljonkaan jälkeen: neitosen yritys esittää huvittuneen coolia ja kovaa epäonnistuu pahemman kerran. Pikkutyttömäisellä tavalla lässyttävän, herttaisen latinotytön leima on ja pysyy. Suurin hämmästyksen aiheeni on se, kuinka kaksi niinkin briljanttia luonnenäyttelijää kuin Christopher Walken ja Al Pacino ovat suostuneet mukaan tällaiseen ö-luokan kohellukseen. He ovat totisesti kaukana Kauriinmetsästäjän ja Kummisetien ajoista.

En suosittele tätä leffaa kenellekään itseään kunnioittavalle elokuvaharrastajalle, ellei välttämättä halua aiheuttaa henkistä ja fyysistä tuskaa itselleen. Minulla on vain kaksi kysymystä tämän jutun loppuun: kuinka tämä elokuva on koskaan päässyt levitykseen ja miten saan takaisin elämästäni ne kaksi tuntia, jotka tuhlasin tämän roskan katsomiseen?