Rakkaus viiltää syvältä

Valérie Donzellin toinen pitkä elokuva Sota on julistettu sai energisen ja intoutuneen vastaanoton Cannesin elokuvafestivaalilla 2011. Elokuvasta povattiin suurta hittiä, mutta jostain syystä tuuli ei tarttunut siipien alle. Oscar-ehdokkuutta ei elokuvalle tullut, ja siksi varmaan elokuvan saaminen levitykseen Suomessa on ollut hidasta. Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalin kautta meille rantautunut elokuva on kuitenkin ehdottomasti ansainnut festivaalilevitystä laajemman katsojakunnan. Kirjoittaja- ja näyttelijäparin Jérémie Elkaïmin ja Valérie Donzellin uusinta yhteistyötä, tänä vuonna ensi-iltansa Ranskassa saavaa Main dans la mainia ei toivottavasti tarvitse odottaa valkokankaille yhtä pitkään.

Sota on julistettuNuori pariskunta tapaa toisensa punkyhtyeen keikalla ja heistä tulee heti erottamattomia. Roméo (Jérémie Elkaïm) ja Juliette (Valérie Donzelli) tuntuvat olevan tarkoitettuja toisilleen ja kun heidän poikansa Adam syntyy, uskovat he sen sinetöivän täydellisen suhteensa. Arki pikkulapsen kanssa alkaa aluksi hieman takerrellen, mutta he selviävät yhdessä valvotuista öistä ja oman ajan puutteesta. Pian käy kuitenkin ilmi, että Adamilla on jokin pahasti vialla. Diagnoosi muuttaa nuorenparin elämän kertaheitolla. He huomaavat olevansa sodassa vakavan sairauden kanssa, ja ainut keino selvitä tilanteesta on pitää rintamalinjat tiiviinä ja uskoa parhaaseen.

Tunteikas tarina on koottu tarkasti mietityksi kokonaisuudeksi. Sotametaforan käyttö antaa elokuvalle muodon ja uudenlaisen kerrontatavan, jollaista ei usein näe aiheeseen liittyvissä elokuvissa. Ajalliseen rakenteeseen ajatus taisteluista, niiden välille jäävistä suvantokausista sekä jälleenrakennuksen pitkällisestä jaksosta tuovat rytmillistä ryhdikkyyttä. Vuosikausien pituiseksi taisteluksi levittäytyvä tarina ei kuitenkaan jää kylmäksi kertomukseksi, vaan se pulppuaa lämpöä ja ymmärrystä hahmojaan kohtaan.

Sota on julistettuSotaelokuvan kontekstin monipuolinen käyttö ei luota sentimentaaliseen tunteissa vellomiseen, vaan kanavoi ne osaksi tarinaa ja nostaa ne näin toiselle tasolle. Keskushahmot muodostavat tukijoukoistaan tiukan armeijan, joka auttaa heitä kohtamaan koettelemuksen. Siitä huolimatta Sota on julistettu jää tarinaksi kahdesta rakastavaisesta ja juuri heidän kamppailustaan. Roméosta ja Juliettesta tulee pieniä sotilaita armottomassa ja elämää suuremmassa taistelussa, joka jättää heidät avuttomiksi mutta jonka edessä he eivät silti taivu.

Ranskalaisen uuden aallon perintö elää elokuvassa voimakkaana. Vaikka elokuvan kokeellisemmat rajaukset ja äänenkäyttö viittaavatkin Jean-Luc Godardin alkuaikojen elokuviin, on elokuvan tyylin selkeänä innoittajan toiminut François Truffaut. Hänen realisminsa ja maailman kuvauksensa ovat läsnä myös Donzellin työssä. Muutama suora kunnianosoituskin elokuvasta Truffaulle löytyy, kuten alun juoksukohtaus Georges Deleruen musiikin tahdittamana.

Sota on julistettuDonzellin tapa käsitellä päähenkilöitään on rohkea. Usein sairauteen liittyvien elokuvien tunneskaala keskittyy surutyöhön ja tahdikkuuteen, jota vaikeuksien edessä tunnetaan. Elokuvan pariskunta esitetään rohkeasti omat rajansa tuntevina ja haavoittuvaisina yksilöinä, jotka eivät halua taipua uhrin asemaan. He jatkavat elämäänsä, vaikka joutuvatkin myöntymään uusiin tilanteisiin. Vuosien avutonta odotusta tasapainottamaan he hakevat elämyksiä yhdessä sairaalan ulkopuolelta, koska joskus tulee se päivä, jolloin sairaalaelämä tulee loppumaan. Vaikka päähenkilöihin suhtaudutaan pehmeästi ja ymmärtäväisesti, heistä on löydetty myös säröjä ja itsekkyyttä, mikä tekee heistä inhimillisiä.

Sota on julistettu on tuore ja sähköinen teos. Kauttaaltaan loistavasti näytelty elokuva pystyy tuomaan realismia tarinaan, jonka viitekehys on hyvin rakenteellinen ja mietitty. Sen lähestymistavassa on jännittävää kokeilullisuutta, joka ei kuitenkaan lyö yli. Perustana toimii tarina, ja tyylillinen leikittely kulkee aina sen armoilla.

* * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 3,5 / 4 henkilöä