Jay and Silent Bob Reboot kotikatsomo

Voi Seth Rogenia, minkä teit.

Paatuneena päihteidenkäyttäjänä ja huumeidenkäytön puolestapuhujana tunnettu koomikko Rogen ei jätä kannabista käyttämättä eikä marijuanaa mainostamatta. Rogenin huume-evankeliumi osui ja upposi ikävin seurauksin ohjaaja Kevin Smithiin vuonna 2008, kun Rogen tähditti Smithin romanttista komediaa Zack ja Miri puuhaa pornoo.

Ennen tätä kohtalokasta tapaamista Smith oli tunnettu nokkelien indie-elokuvien ohjaajana, käsikirjoittajana ja näyttelijänä, joka oli luonut oman jaetun elokuvauniversumin, View Askewniversumin, vuosia ennen kuin esimerkiksi Marvel lanseerasi omansa. Samat hahmot pistäytyivät luontevasti eri elokuvissa ja Smith nautti ansaittua kulttimainetta jo esikoisestaan Clerks – Tiskirotat (1994) alkaen. Clerksin jatko-osa vuonna 2006 jäi pitkäksi aikaa View Askew -elokuvien viimeiseksi osaksi.

Zack ja Miri puuhaa pornoo -elokuvan kuvauksien aikana Smith aloitti Rogenin esimerkin mukaisesti intensiivisen pilvenpolton. Aiemmin lähinnä tupakkaa poltellut Smith väitti sen jälkeen pokkana, että kannabiksen jatkuva suurkulutus vapautti hänen luovuutensa aivan uuteen uskoon. Huumeidenkäyttäjiltähän kuulee usein vastaavia satuja, mutta elokuvallisesta näkökulmasta Smith sai kestopössyttelyn aloittamisen jälkeen aikaiseksi vain laadultaan heikkeneviä, nopeasti unohtuvia ja yhä useammin suoraan tallennelevitykseen päätyviä elokuvantekeleitä. Taloudellisesti käänteinen lakipiste oli Suomessa julkaisematon Yoga Hosers (2016), joka tuotti viiden miljoonan budjetilla alle 40 000 dollaria lipputuloja siinä missä Clerks tuotti alle 30 000 dollarin budjetilla yli kolme miljoonaa dollaria lipputuloja.

Liki vuosikymmenen ajan Smithin uran valopilkkuja olivat lähinnä pistokeikat DC-sarjakuviin perustuvien tv-sarjojen ohjaajana. Sitten vuonna 2018 tuli vakava sydänkohtaus, johon Smith oli kuolla. Täpärä selviäminen aiheutti suunnanmuutoksen. Smith pudotti painoa kymmeniä kiloja, korjasi elämäntapojaan ja alkoi miettiä, mistä hänen uransa on alkanut ja mihin se on menossa. Myös uuden View Askew -elokuvan kuvauksista tuli totta Jay and Silent Bob Rebootin (2019) myötä.

Jay and Silent Bob Reboot on jatko-osa road movie -komedialle Jay and Silent Bob Strike Backille (2001). Hörhökaksikko Jay (Jason Mewes) ja Silent Bob (Smith itse) matkaavat Hollywoodiin estämään heidän nimiään käyttävän elokuvan reboot-version tekemistä. Pintajuoni toisintaa tarkoituksella edeltäjänsä teemoja ja Hollywood-kritiikkiä. Pinnan alla teos on kuitenkin puhdas perhedraama, joka eroaa selvärajaisesti edeltäjästään. Elokuva käsittelee tosissaan vanhemmuuden ja vanhemmaksi kypsymisen teemoja sketsimäisen ja äkkiväärän sekoiluhuumorin ohella.

Tarinan keskiössä on ikuisen hulttion ja suulaasti kiroilevan pilvidiileri Jayn kasvu vanhemmaksi. Jay saa kuulla, että hänellä on Jay and Silent Bob Strike Back -elokuvan romanssin jälkiseurauksena teinitytär Milly, joka on kasvanut ilman isäänsä lähes aikuiseksi. Jason Mewesin roolisuoritus osoittaa Mewesin huomattavaa kehittymistä näyttelijänä. Hän ei olisi nuorena newjerseyläisenä huliviliveijarina kyennyt näin hienovaraisiin nyansseihin ja moniin tunnetulkintoihin, jotka jäävät värisemään ulkoisesti edelleen rehvakkaan ja kiroilevan ulkokuoren alle.

Toisaalta myös Mewesistä on viime vuosina tullut isä, ja hänen oma lapsensa esittää elokuvassa pientä sivuroolia. Millyn roolin esittää ohjaajan oma tytär Harley Quinn Smith, joka on esiintynyt jo useassa isänsä elokuvassa vauvaikäisestä alkaen. Kokonaisuudessa onkin suuren, laajennetun perheen tuntua mikä erottaa sen valtavirran väkisin väännetyistä ja laskelmoiduista kohelluskomedioista. Simo Salmisen sanoin ruma sana sanotaan elokuvassa niin kuin se on, mutta se sanotaan suurella sydämellä.

Tarina ei keskity vain päähahmoihin vaan teoksen sivujuonet jatkavat usean aiemman View Askew -elokuvan hahmon tarinoita Clerksistä Dogmaan. Sivu- ja cameo-rooleissa vilahtaa valtava määrä tuttuja näyttelijöitä, joista osa on ollut lähes kaikissa Smithin elokuvissa. Myös tuotantotiimin ydinjäsenet ovat olleet mukana alusta asti, mikä lisää entisestään perheenomaisuuden tuntua. Joskus kotikutoisuus on hyvä tunne, varsinkin kun sen taustalla on yli 25 vuotta ammattimaista elokuvantekoa.

Mukana on myös Stan Lee, maailmankaikkeuden kenties ainoa henkilö, joka on esiintynyt omana itsenään kahdessa laajassa elokuvauniversumissa. Leen oli tarkoitus olla isommassa roolissa Mallratsin (1995) roolinsa tavoin, mutta Leen siirtymä tuonpuoleiseen pakotti Smithin kirjoittamaan käsikirjoituksen uudestaan. Lee kuitenkin vilahtaa lopputekstien jälkeisessä kohtauksessa.

Olennaisimpia sivujuonia on Ben Affleckin esittämän Holden McNeilin tarinan saaminen päätökseen erillisessä katkelmassaan. Smithin parhaimpiin kuuluvassa elokuvassa Amyn jäljillä (1997) sarjakuvantekijä Holden rakastui toivottomasti lesboon kollegaansa Alyssaan (Joey Lauren Adams). Suurelta osin Affleckin tunteikkaan monologin varaan rakentuva kohtaus sulkee kauniisti Holdenin ja Alyssan tarinan. Lämminhenkinen ja humaanin inhimillinen segmentti on arvoisensa epilogi draamakomediaklassikkoon ja aikuisen kypsästi tulkittu näkemys siitä, mihin elämä voi ihmiset kuljettaa, kun aikaa kuluu pari vuosikymmentä.

Sympaattinen on myös kohtauksen tausta, sillä hyviä ystäviä olleet Affleck ja Smith olivat vuosia välirikossa, mutta Smithin sydänkohtauksen jälkeen miehet sopivat välinsä ja Affleck halusi olla mukana luomassa sulkeumaa kaksikon onnistuneimmalle yhteistyölle. Raha ei näytellyt pääosaa vaan ystävyys sekä tarinankerronta, sillä supertähtiluokan palkkioita tavallisesti kuittaava Affleck lähti mukaan talkoohenkisesti, kun sai lentokyydin kuvauspaikalle.

Käsikirjoitusta ei ole jääty hinkkaamaan loppuun asti, sillä elokuva kuvattiin vain 21 päivässä kuten aikoinaan Smithin ensimmäinenkin elokuva Clerks. Juonen ajoittainen epätasaisuus unohtuu nopeasti, kun sen olennaisimmat ja humaaneimmat pääteemat saavat jalansijaa. Nopea tuotantotahti tuo rosoista energiaa, joka hiotuimmista valtavirtaelokuvista useimmiten puuttuu. Teos on terveellä tavalla häpeilemättömän nostalginen, sillä se ammentaa lähtökohtansa 1990-luvun nuorten aikuisten elämästä, mutta se ei jää vellomaan menneisyyteen ja uskaltaa rohkeasti seurata, miten nuorten aikuisten elämä on muuttunut heidän ikäännyttyään keski-ikäisiksi ja perheellisiksi.

Jay ja Silent Bob ovat ulkoisesti edelleen sama veijaripari, mutta sisimmässään hekin ovat joutuneet muuttumaan ja maailma ympärillä on muuttunut. Myös Kevin Smith on löytänyt vanhan kipinänsä samalla, kun hän tiedostaa uusien sukupolvien esiinmarssin ja oman sukupolvensa ajan vähyyden. Riemukas ja tunteikas comeback jättää oivat lähtökohdat View Askewniversumin jatkolle ja huhutulle kolmannelle Clerksille.