Tappajien torikokous

Pulppi-fiktiota on moni yrittänyt Tarantinon jälkeen tehdä ja emuloida, vaihtelevalla menestyksellä. Rikos- ja toimintaelokuviin erikoistunut Joe Carnahan pyrkii vastaamaan haasteeseen mahdollisimman katu-uskottavasti ja nokkelasti elokuvallaan, jossa toimintaa ja äärimmäistä väkivaltaa ryyditetään absurdilla tilannekomiikalla. Vaikkei Carnahanin elokuva olekaan huonoimmasta päästä, Quentin voi silti vielä hengittää rauhassa.

© 2007 Universal PicturesSmokin’ Acesin juoni on perusasetelmiltaan yksinkertainen. Lipevä ja turmeltunut viihdetaikuri Buddy "Aces" Israel (Jeremy Piven) aikoo laverrella FBI:lle legendaarisesta mafiapomosta Sparazzasta (Ruskin), joka lupaa maksaa miljoonan miehen sydämestä. FBI:n agentit yrittävät suojella Israelia, kun palkkatappajat ympäri maailmaa saapuvat apajille.

Carnahan heittää jonglöörin tavoin monta palloa yhtä aikaa ilmaan, ja pyrkii pitämään rytmin nopeilla leikkauksilla, urbaanilla katumusiikilla ja absurdien koomisten väkivallan lähettiläiden sanailuilla. Pallot pysyvät yllättävänkin hyvin liikkeessä, vaikka osa niistä mätkähtää varsin nopeasti maan kamaralle. Muoto on sisältöä edellä, sillä sisällöllisestä ohuudesta huolimatta Carnahan hallitsee lajityypin konventiot. Lopun tulitaisteluihin saadaan ladattua odotuksia, ja sekä räjähtävä toiminta että absurdit tilanteet seuraavat toinen toistaan.

Elokuvan lopun niin sanotut käänteentekevät paljastukset eivät tule minkäänlaisena yllätyksenä. Vähänkin elokuvia nähnyt tietää jo varhain, mikä Sparazzan salaisuus on, vaikka sekä Israelin että salaperäisen "ruotsalaisen ammattilaisen" taustat ovatkin kutkuttavia. Ruotsalaista esittävä tsekkiläinen Vladimir Kulich esitti skandinaavia jo 13. Soturin pääroolissaan (1999), joten aitoja pohjoismaalaisia ei Hollywoodissa kaivatakaan.

© 2007 Universal PicturesToiminta ja pikkunokkela, rivouksien saattelema sanailu vaatii tuekseen sopivasti ylilyödyt ja elämää suuremmat henkilöhahmot, ja pahiksia riittääkin joka lähtöön. Israelia jahtaavat niin ex-poliisien porukka johtajanaan Ben Affleck, Tremorin veljekset eli kolme Mad Maxista karannutta sekopää-uusnatsia, eteläamerikkalainen psykopaattikiduttaja, kasvojaan vaihtava kameleontti kuin kaksi lesbolta haiskahtavaa mustaa bad mamaa.

© 2007 Universal PicturesMustaa palkkatappajatarta esittävä Alicia Keys on paremmin tunnettu soul-laulajana, mutta näytteleminen sujuu vähintään yhtä vakuuttavasti kuin keskivertoräppäreiltäkin, joita nykyisin tungetaan tuomaan gangsta-uskottavuutta joka toiseen toimintapätkään. Tosin elokuvan rosteri pullistelee tuttuja ja jopa kulttimaineisia antisankareita, ainoastaan Samuel L. Jackson puuttuu joukosta.

Carnahanin elokuva on draamana ontuva, mutta toimintapätkänä varsin onnistunut, vaikkakin aina voi miettiä, kuinka suotavaa on esittää tulitaistelut ja kuolemat hassunhauskoina sattumuksina. Veribaletti on muutenkin mahdollisimman näyttävää ja luotivanat loppumattomia, realismista viis. Toisaalta Smokin’ Acesiin lienee paras suhtautua kuin K18-väen Tomina ja Jerrynä, ja nauraa popcorn-humalassa makeasti kun karikatyyriroisto teloo itseään omalla moottorisahallaan.

* *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 1,7 / 3 henkilöä