Oikeuden puolustajien viimeinen taisto
Pitkään suunniteltu elokuva DC-sarjakuvien supersankariryhmä Oikeuden puolustajista toteutui lopulta vuoden 2017 Justice Leaguessa. Ohjaajan vaihdoksen myötä kevyemmäksi muokattu elokuva ei miellyttänyt kohdeyleisöään ja epäonnistui myös lippuluukuilla haudaten toiveet mahdollisesta jatkosta. Innokas fanikampanja ja WarnerMedian oman suoratoistopalvelu HBO Maxin lanseeraus kuitenkin mahdollistivat ohjaaja Zack Snyderin paluun viimeistelemään elokuvasta hänen alkuperäisen visionsa mukaisen.
Pohjimmiltaan Zack Snyder's Justice Leaguen (2021) tarina on sama kuin aiemman elokuvan. Supermanin (Henry Cavill) kuoleman jälkeen Batman (Ben Affleck) ja Wonder Woman (Gal Gadot) pyrkivät kokoamaan yhteen supervoimaisten metaihmisten suojelijajoukon. Samaan aikaan heräävät vuosituhansia uinuneet tuhovoimaiset emolaatikot, jotka houkuttelevat valloittaja Steppenwolfin (Ciarán Hinds) maahan alistaakseen sen asukkaat herransa Darkseidin (Ray Porter) valtaan.
Snyder sitoo elokuvansa osaksi luomaansa supersankariuniversumia sen alkuminuuteista lähtien, jotka toistavat paisutellun Batman v Superman: Dawn of Justice (2016) elokuvan lopun uhrauksen sen vaikutusten kaikuessa ympäri maailman. Jos Justice League muistutti hätäisesti kokoon kasattua ja nopeatahtista musiikkivideota on Snyderin oma versio kuin synkkä ja moninäytöksinen ooppera. Hän on uudelleenjärjestänyt ja pidentänyt useimpia elokuvansa kohtauksia, erityisesti taistelujaksoja, jotka tarjoavat kaivattua pohjustusta, mutta uhkaavat väsyttää katsojan.
Eeppisten elokuvien mittasuhteita tavoitteleva lähes neljän tunnin kesto on sekä elokuvan vahvuus että sen heikkous. Televisiosarjasuunnitelmista muistuttaen elokuva on jaettu sen katsomista helpottaviin ja cliffhangereihin päättyviin lukuihin sekä epilogiin. Studion valvonnan sijaan täyden vapauden saaneen Snyderin elokuvaa katsoessa on kiinnostava pohtia, millainen se olisi ollut lyhennettynä teatterilevityksen vaatimaan pituuteen, jolloin tyhjäkäyntiä sisältäviä kohtauksia, kuten Louis Lanen (Amy Adams) surutyötä olisi voitu huoletta karsia sen pohjustaessa lähinnä hahmon tulevaa merkitystä.
Pituus on mahdollistanut juoniaukkojen täydentämisen sekä uskottavamman hahmokehityksen erityisesti omien elokuviensa puutteesta kärsivien Cyborgin (Ray Fisher) ja Flashin (Ezra Miller) kohdalla. Kaikkien hahmojen toiminta on myös paremmin motivoitua, kuten vahvasti muokatun pääantagonisti Steppenwolfin suunnitelmat. Ekspositiota tarjotaan dialogin sijaan kiitettävän paljon visuaalisesti kuten Dianan kertomassa takaumassa Darkseidin ensimmäisestä hyökkäyksestä maahan, joka kuitenkin tuo pahalla tavalla mieleen Hobitti – viiden armeijan taistelun (2014).
Snyder todistaa jälleen visionäärin taitonsa 1.33:1 kuvasuhdetta käyttävän elokuvan näyttäessä huomattavasti edeltäjäänsä paremmalta raskaiden erikoistehosteidensa osalta. Ohjaajan tavaramerkkejä eli hidastuksia, tummaa väripalettia ja sadetta käytetään silti ylimitoitetusti. Yhdysvaltojen korkeamman ikärajan mahdollistama seurauksiltaan verisempi toiminta on toteutettu uskottavammin. Musiikki vaihdettu Batman-teemaansa hyödyntäneestä Danny Elfmanista Wonder Woman -teemaa hyödyntävään Junkie XL:n sävellyksiin sekä klassikkokappaleiden käyttöön.
Visio Oikeuden puolustajien tulevaisuudelle vaikutti apokalyptisine Knightmare-painajaisineen mielenkiitoisemmalta kuin elokuvat, jotka lopulta päätyivät tuotantoon. Koska jatkoa ei luultavasti tulla näkemään tuntuu elokuvan pohjustus sille tyhjältä lupaukselta. Tunnetun supersankariryhmän kuvaus ei horjuta Snyderin toisen DC:n sarjakuvasovituksen Watchmenin (2009) asemaa hänen tyylilleen ja melankoliselle lähestymistavalleen parhaiten sopivana elokuvana.
Zack Snyder's Justice Leaguen tuskin vetoaa sitä ajaneiden fanien lisäksi laajempaan yleisöön sen jäädessä lopulta ylimitoitetun ja inhimillisyyttä vailla olevan toimintansa vangiksi. Snyderin uskollisuus näkemykselleen jumalina kuvaamistaan supersankareista nostaa elokuvan vuoden 2017 version yläpuolelle, mutta ei tee siitä poikkeuksellisen omaperäistä supersankarielokuvaa.
Toimituskunnan keskiarvo: 3 / 2 henkilöä
Seuraava:
Horizon Line
Yksinkertainen selviytymiskamppailu sakkaa löylynlyömiin käänteisiinsä.
Edellinen: The Personal History of David Copperfield
Klassikkokirjan hallittu elokuvasovitus jää kaipaamaan ripauksen tunnetta.