Silmä silmästä ja niin edelleen
Tekeekö kaksi väärää yhden oikean? Tätä ja monta vähemmän sisältöpitoista eettistä kysymystä on pyöritelty lukemattomissa amerikkalaisissa kostofantasioissa, joissa yleensä aseen piippu puhuu ne viimeiset sanat. Useinhan väitetään, että juuri tämänkaltaiset elokuvat tarjoavat ne väärät sosiaalisen kanssakäymisen mallit, jotka äärimmilleen venyneinä johtavat vieressäolijoiden kuolemaan. Nähdäkseni liike on kuitenkin kaksisuuntainen: jokamiehen oikeus asefetissiin ja reviirien kusemiskilpailut ovat kulttuurisia ilmiöitä, jotka lahjoittavat vähintään yhtä paljon elokuviin kuin päinvastoin.
Yksi esimerkki tästä näyttäisi olevan Roger Michellin uusi elokuva Changing Lanes. Päältäpäin se näyttää jopa älykkäältä pohdinnalta kulttuuristen sovinnaisuuksien äkillisestä purkautumisesta, epätoivon ajamista suorittajista ja kuuluisista hyvistä aikeista, jotka aina onnistuvat nyrjähtämään vikaan. Sisältäpäin elokuva kuitenkin on samaa kuin aina ennenkin, kaikkien charlton hestoneitten suulla puhuttu oppi siitä, miten tarkoitus pyhittää keinot niin kauan kun vain jälkiseuraamuksia ei omalle kohdalle satu. Toisin sanoen, jälleen kerran hyvä asia on onnistuttu yksinkertaisesti vesittämään pakollisella, kaikkia osapuolia kumartavalla hyvä veli -loppuratkaisulla.
Gavin Banek (Ben Affleck) on menestyvä asianajaja ja myöhässä tärkeästä oikeudenkäynnistä. Matkalla hän ajaa yhteen Doyle Gipsonin (Samuel L. Jackson) kanssa. Gipson on hakemassa lastensa huoltajuutta ja niinikään kiirehtimässä oikeuteen. Banek kuitenkin heivaa kiireessä Gipsonin onnettomuuspaikalle. Molemmat miehet myöhästyvät tärkeistä tilaisuuksistaan kohtalokkain seurauksin. Banek huomaa jättäneensä ratkaisevan kansion vahingossa Gipsonille, joka taas menettää lastensa huoltajuuden ex-vaimolleen. Ja kun Gavin lähtee hakemaan asiakirjoja takaisin, hän huomaa, ettei katkeroitunut Gipson aiokaan luovuttaa papereita. Tästä alkaa kahden miehen epätoivoinen kostonkierre, jossa lopputulos on kaikkea muuta kuin selvä.
Hetken ajan Changing Lanes tosiaan näyttää parhaimmat puolensa. Se antaa tilaa paitsi teoille, myös niiden epämiellyttäville seurauksille ja väistää näin perustoimintatrillerien pahimmat sudenkuopat. Tämän jälkeen elokuva kuitenkin taantuu tyypilliseksi Hollywood-unelmaksi siitä, miten opitaan erehdyksistä ja kasvetaan samalla ihmisinä. Ja jos näin olisi, kiväärit pidettäisiinkin varmasti kaapeissaan yhden harhalaukauksen jälkeen. Mutta kuten tiedämme, näinhän maailmassa ei vain tapahdu. Michellin elokuva kaatuu juuri opetustensa ristiriitaisuuteen. Samalla kun Changing Lanes opettaa, ettei väkivallasta löydy ratkaisua tai voittajaa, sen päähenkilöt tekevät enemmän kuin arveluttavia asioita ilman lopullisia seurauksia.
Ehkä joku näkee vahvuutena sen, että elokuvalle itselleen käy kuten sen kuvaamille ihmisille, kun hyvistä tarkoituksista huolimatta mennään pahasti metsään. Minä en.
Toimituskunnan keskiarvo: 2,3 / 3 henkilöä
Seuraava:
Paha päivä
Arvostelu elokuvasta Changing Lanes / Paha päivä.
Edellinen: Sweet Home Alabama
Arvostelu elokuvasta Sweet Home Alabama.
Tällä viikolla
Uusimmat
- Parthenope – Napolin kauneus ensi-ilta
- Aleksi Mäkelä ja Häjyt 2 haastattelu
- Häjyt 2 ensi-ilta
- The Gorge dvd
- Risto Räppääjä ja kaksoisolento ensi-ilta
- A Complete Unknown ensi-ilta
- Pyhän temppeliviikunan siemen ensi-ilta
- Film-O-Holic supistaa toimintaansa
- Onnen asiamies ensi-ilta
- Isoäidin miljoonat ensi-ilta