Peloista pahin valkokangas

Viime syyskuun jälkeen syntyneiden uusien vihollisasetelmien kanssa tasapainoileva Hollywood on pitänyt terrorismia käsittelevät elokuvat visusti sivussa. Sen sijaan katsojien nähtäväksi on tuotu amerikkalaisen sotilaiden urhollisuutta alleviivaavia sotaspektaakkeleja. Nyt terrorismi-teema on jälleen uskallettu nostaa varovaisesti esiin. Tom Clancyn romaaniin perustuva Peloista pahin leikittelee uhkakuvalla, jossa kadonneeksi luultu ydinpommi joutuu yllättäen kansainvälisellä tasolla operoivien terroristien haltuun. Clancyn romaanissa terroristit olivat arabeja, mutta ymmärrettävistä syistä tämä asetelma on tuotantovaiheessa tipahtanut pois. Pääkonnien rooliin on sen sijaan valittu uusnatsit.

Clancyn aikaisemmasta tuotannosta tunnettu ja CIA:n analyytikkona toimiva Jack Ryan (Ben Affleck) otetaan neuvonantajaksi mukaan suurvaltapoliittisiin kähmintöihin. Yhdysvallat yrittää selvittää pystyykö Venäjän uusi ja kovaotteisena tunnettu presidentti Nemerov (Ciarán Hinds) pitämään maansa asevoimat kurissa. Keskinäinen kyräily saa uuden käänteen, kun kadonneeksi luultu ydinpommi päätyy kansainvälisten asekauppiaiden kautta uusnatsien ylläpitämän terroristijärjestön käsiin. Maailmanlaajuisen salaliiton avulla pommi kuljetaan Yhdysvaltoihin ja räjäytetään kohtalokkain seurauksin Baltimoressa.

Mitään konsensuspolitiikkaa ei tästä rainasta voi löytää. Venäjä kuvataan lähinnä lumen ja pimeyden keskellä eläväksi kiihkonationalismin riivaamaksi kansakunnaksi. Venäläisten presidenttikin tuntuu olevan pelkkä kenraalien armoilla toimiva sätkynukke. Kohtalokkaan tapahtumaketjun aloittaneiden arabien kuvaustapa on myös yksinkertaistava. Juonen kuvaan kuuluu, että kaikilla osapuolilla tuntuu olevan jotain Yhdysvaltoja vastaan. Eurooppakin esitetään lähinnä leviävän uusnatsismin pesäpaikkana. Tosin selvänä vastapainona ainoan suurvallan johtoporraskin esitetään aika kyseenalaisessa valossa. Omien neuvonantajiensa pauloihin joutunut presidentti Robert Fowler (James Cromwell) laukoo päättömyyksiä samaan tapaan kuin Valkoisen talon nykyinenkin herra. Elokuva lähes ainoa valopilkku on CIA:n maltillista johtajaa esittävä Morgan Freeman.

Tom Clancyn tuotannosta kiinnostuneet voivat myös huoletta säästää lippurahansa. Tekninen taso ei paljon kehuja ansaitse, sillä toimintakohtaukset ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta aika tökerösti toteutettuja. Peloista pahin voisi olla ainoastaan tavanomainen yltiöisänmaallinen toimintaelokuva. Kehno toteutustapa yhdistettynä liian voimakkaan stereotyyppiseen vihollisasetelmaan pilaa kuitenkin katselukokemuksen aika täydellisesti. Elokuva heijasteleekin Yhdysvaltojen nykyisen voimapolitiikan oikeutuksena käytettyjä uhkakuvia ehkä liiankin hyvin. Peloista pahin on kuin viihteen asuun puettu epäuskottava propagandaelokuva.